Top luetut 2011

Vaikka aloitin blogin vasta äsken se ei tarkoita sitä ettenkö olisi lukenut kirjoja tänä vuonna ollenkaan. Listaanpa nyt teidän iloksi parhaimmat kirjat tämän vuoden sadosta! Koska en osannut laittaan kirjoja paremmuus järjestykseen laitan ne aikajärjestykseen.

• Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen (1860)

Nappasin tämän kirjan kirjastosta anopin suosituksesta. Useiden kertojien osuuksista koostuva jännitystä tihkuva perhetarina, jonka päähenkilönä ovat nuori piirustuksen opettaja ja hänen oppilaansa, rikkaan maalaiskartanon perijätär. Jo alkusivuilla esiintyvä valkopukuinen nainen on tarinan kantava tekijä. Hän on surullinen ja salaperäinen hahmo, joka pitää halussaan salaisuuksien ratkaisun aivainta. 

Wilkie Collinsia pidetään yhtenä kauhu- ja salapoliisiromaanien edelläkävijänä. En kyllä yhtään ihmettele miksi. Kertomus oli välillä niin jännittävä että selkäpiitä karmi. Toisaalta minulla on niin vilkas mielikuvitus, että ihokarvani saa nousemaan ylös herkästikkin.

Parasta kuitenkin kirjassa oli kerrontatyyli, jossa tarina rakentuu eri henkilöiden havainnoista ja kokemuksien kautta. Näin lukija pääsee itsekkin päättelemään ja arvuuttelemaan loppuratkaisua. Eikö se juuri ole hyvän salapoliisiromaanin tunnusmerkki; vihjeet tuodaan eteen ripotellen pieninä murusina, joista pitää päätellä millainen kakku on kyseessä. Ei makeaa mahantäydeltä!

• Kaari Utrio: Katarina

Katarina on yhdistettypainos, jossa on yhdessä Neidontanssi (1980) ja Katarinan taru (1981). Tämä kirja oli minulta ensimmäinen Kaari Utrio, jonka olen lukenut. Tähänkin tartuin vain äidin suosituksesta, kertoi että tykkäsi itse lukea näitä nuorempana. Kiitos äiti sinulle tästä vinkistä. Utrio vei sydämeni; rakastan historiallisia romaaneja, joissa on mukana ripaus romantiikkaa. Näiden lisäksi pidän hyvin paljon Utrion kirjoitus tyylistä, joka kestää useammankin lukukerran. Itse pidin Katarina, joka kertoo 1300-luvulla eläneestä ritarintyttärestä, niin paljon että luin tämän melkein yhdeltä istumalta.

Katarina on aina ollut kuuliainen tytär, jolla on vilpitön tahto olla hyvä tytär ja vaimo sekä miniä, niinkuin kirkko vaatii. Toiset ovat aina päättäneet Katarinan kohtalosta, kunnes hän itse päättää tarttua elämänsä lankoihin. Rankkojen koettelmusten jälkeen hän lähtee etsimään onneaan, eikä se onni löydykkään ritarinsaleista.

• Caroline Erickson: Tsaarin tytär (2010)

Tsaarin tytär on fiktiivnen kertomus Venjän tsaari Nikolai II tyttärestä Tatjana Romanovista. Itseäni on aina kiehtoneet viimeiset Romanovit, niin faktana ja fiktiona. Tämä sai minut nappaaman tämän kirjaston palautus hyllyköstä. Ei ollut pettymys ja teoksen luki ihan mielellään. Tietokirjana tätä ei kuitenkaan kannata käyttää vaikka Erickson elämänkertakirjailijana tunnetaanki. Erickson on käyttänyt historian faktoja hyvin suurpiirteisesti ja kuvitellut millainen tsaarin tyttären elämä olisi voinut olla jos hän olisi pelastunut suuresta verilöylystä, jossa koko perhe sai surmansa. Voisinpa sanoa että tämä oli mukavaa historiaan nojautuvaa välipala lukemista, joka tasoitta raskaan kirjan jälkeistä tunnelmaa. Itse luin tätä parannellakseni Anastasia elämänkerrasta aiheutunutta lukusolmua. 

• Sofi Oksanen: Puhdistus (2008)

En voi sanoa tähän muutakaan kuin VAU! Erittäin puhutteleva romaani, josta Sofi Oksanen on saanut Finlandia palkinnon vuonna 2008. Tämä kirja on aiheuttanut paljon puhetta ja ymmärrettävää kyllä, aihe on toisaalta aika rankka. Siksi en ala tätä enempää puimaan tässä, ihan vain säästääkseni postauksen pituuttakin. Netti on pullollaan keskustelua Puhdistuksesta.

Teos oli mielestäni kuitenkin niin vaikuttava, että se on vielä saatava omaan hyllyyn, jotta sen pariin voi palata uudestaan ja tarkastella uudella tavalla. Siittä saa varmasti toiselle lukukerralla paljon enemmän irti. Itseäni mietityttää vieläkin 10 kk lukemisen jälkeen kirjassa monesti esiintyneet kärpäset!

• Serdar Özkan: Kadonnut ruusu (2008)

Kadonnut ruusu on turkkilaisen kirjailija Serdar Ötzkanin esikoisteos, joka sai maailmalla positiivisen vastaanoton. Kirjastossa lukemista etsiskellessäni tämä tarttui käteeni. Takakansi vaikutti lupaavalta: Dianan juuri kuollut äiti jättää jälkeensä kirjeen, jossa hän kertoo Dianan kadonneesta kaksoisisaruksesta Mariasta. Diana joutuu keskelle mystistä kirjeiden ja tapahtumien vyyhteä, jota hänen äitinsä tuntuu ohjailevan vielä rajan takaakin. Diana joutuu matkalle kauas kotoa kokonaan uuteen maailmaan, josta hän löytää sen mitä hän kaikkein vähiten osasi odottaa.  Kirja siis tuli mukana kotiin ja muistan sen etten malttanut laskea tätä kädestäni. Loppuratkaisu oli yllättävä ja kirja oli pullollaan elämänviisauskia, joista pidän. On ihana huomata kirjaa lukiessa kuinka maailmaan ja arkisiakin asioita voi tarkastella täysin erilaisista näkökulmista. Serdar Ötzkan ei ihan yltänyt Coelhon tasolle viisauksissaan, Kadonnut ruusu on vain tuulahdus siltä suunnalta, mutta minua se säväytti kuitenkin.

• C.J. Sansom: Luostarin varjot (2011)

Eihän tämä vedä vertoja millään muotoa Umberto Econ Ruusun nimelle, joka minulla tuli mieleen tätä lukiessani. Viihdyttävä lukemista romaani kuitenkin oli. Kirjan punaisena lankana on luostarissa tapahtunut murha, jota ratkaisemaan lähetetään tarkkasilmäinen Matthew Shardlake. Matthew on myös kuninkaan edustaja ja samalla hänen on ratkaistava kuinka luostari saataisiin lopetettua - kuningas on juuri irroittanut Englannin katollisenkirkon vallasta. Munkithan ei tietenkään eläkkään kuin munkkien kuuluisi ja juonen vyyhti muuttuu hetki hetkeltä sotkuisemmaksi. Lopuksi Matthew huomaa henkensä sekä vakaumuksensa olevan vaarassa.  Eli aika perus dekkarikauraa elementeiltään, mutta hyvä tämä kuitenkin oli. Vaikken tätä olisi vaivautunut lukemaan jos tämä ei olisi sijoittunut luostari maailmaan.

• Mihail Bulgakov: Saatana saapu Moskovaan

Nurinkurinen klassikkoteos siittä kuinka Saatana seurueineen saapuu Moskovaan hämmentämään ihmisten elämää. Lisäksi kirja kertoo myös Jeesuksen ja Pontius Pilatuksen kohtaamisesta sekä neuvostokirjailijan ja hänen rakastettunsa rakkaustarinaa. Kirja oli mielestäni hulvattoman hauska, ainakin Saatanan keppostelu ja kujeilu Moskovassa. Erittäin piristävä lukukokemus, mutta en tätä alkaisi lukemaan jos minulla olisi vankka uskonnollinen vakaumus, saataisin kokea teoksen herjaavana, vaikka jokainenhan osaa päättää mitä haluaa lukea ja mitä ei. Pohjimmiltaan teoshan on yhteiskuntakriittinen, jonka takia se oli pitkään kielletty Neuvostoliitossa.

• Paolo Coelho: Valkyriat (2010)

"Miksi tuhoamme sen mitä rakastamme eniten? Tämän kysymyksen Coelho esittää itselleen ryhtyessään käsittelemään menneisyyttään ". Valkyriat on matkakertomus Coelhon ja hänen vaimonsa matkasta Mojaven autiomaahan, mutta keskeistä on löytää ero ihastumisen huuman ja todellisen rakkauden välillä. Matkalla pariskunta tapaavat erikoisen joukon soturinaisia, Valkyrioita. Valkyrioissa Coelho kertoo avoimesti  taistelustaa omia pelkoja ja epäilyksiään vastaan.

"...rakkaus on suurempi; se auttaa meitä kasvamaan. Ja vasta sitten me kykenemme ymmärtämään tähtiä, enkeleitä ja ihmeitä."

Valkyriat on Coelhon neljäs romaani, mutta ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vasta 2010.

• Kathleen E. Woodiwiss: Liekki ja kukka (1973)

 

 Ah, niin ihanan imelä ja jännittävä rakkaustarina Heatherista ja Brandonista. Minulla tämä ainakin puri pahimpaan romantiikan nälkään. Ja oli kyllä niin taidokkaasti punottu juoni, että se sai minut välillä huudahtamaan suuttumuksesta, hämmästyksestä sekä "Etkös sinä jo tajua että hän rakastaa sinua". Suosittelen, oli todella hyvä kirja!

• Rebecca Stott: Veden muisti (2007)

Viimeisin huima lukukokemus on Rebecca Stottin esikoisteos Veden muisti, joka suomennettiin vasta 2011. Olen lukenut myös aiemmin ilmestyneen Korallivarkaan ja mielestäni Veden muisti on huimasti parempi teos. Kirjaan oli sopivasti sekoitettu dekkaria, trilleriä, kauhua, historiaa ja rakkautta. 

Tarina saa alkunsa kun kirjailija Elizabeth Vogelsang löytyy joesta hukkuneena kädessään lasinenprisma. Elizabethilta oli jäänyt kesken teos, joka kertoo Isaac Newtonista, ja Elizabethin poika neurotieteilijä Cameron pyytää entistä rakastajaansa Lydiaa haamukirjoittajaksi. Samalla kun Lydia uppotuu yhä syvämmälle Elizabethin muistiinpanoihin hän joutuu miettimään suhdettaan Cameroniin. Samalla kaupungissa alkaa tapahtua outoja väkivallantekoja ja kuolemantapauksia. Voisiko näillä olla yhteyttä vuosisatoja vanhoihin kuolemantapauksiin, jotka tapahtuivat Newtonin ajalla.

Nämä oli taas niitä teoksia, jotka piti ahmia parissa päivässä, koska oli pakko saada tietää loppuratkaisu. Itse en sitä osannut ennalta arvata. Koko juoni oli yksi salaisuuksien ja mysteerien vyyhti, joka aukeni lukijalle pikku hiljaa tarinan edetessä. Toista kertaa tätä en kuitenkaan varmaan alkaisi lukemaan. Monen huonomman kirjan jälkeen tämä oli oivallinen lukumotivaation kohottaja, joka näytti että hyviäkin kirjoja on olemassa!