sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Camilla Läckberg: Saarnaaja


Läckberg on minulle täysin uusi tuttavuus. Toisaalta dekkarihistoriani rajoittuu Agatha Christien ja Mary Higgins Clarkin teoksiin. Luin kyllä joskus ensimmäisen osan Stieg Larssonin Millenium trilogiasta, mutta siihen se sitten jäiki. Kuitenkin aloin tässä vastikään potemaan akuuttia dekkarin nälkää ja minulle suositeltiin Läckbergiä. Koska kirjailijan ensimmäistä teosta Jääprinsessaa ei löytynyt kirjaston hyllystä, niin nappasin mukaani Saarnaajan.

Eräänä lähkähdyttävän kuuman kesäaamuna pikku pojan leikit saavat tylyn lopun kun hän löytää murhatun naisen. Poliisien tutkiessa rikospaikkaa löytyy ruumiin alta karmaiseva yllätys - kaksi luurankoa. Patrik Hedström hälytetään paikalle kesken kesäloman. Poliisi on ymmällää, miten kahden 1970-luvulla murhatun naisen tapaus voi liittyä saksalaisturistin murhaan. Pian katoaa toinen tyttö ja poliisi joutuu kamppailemaan ajan kanssa selvittäessään kuka on tämä kylmäverinen murhaaja. Kaikki johtolangat tuntuvat aina vain vievän Hultin sukuun, jolta löytyy useampia haudattuja salaisuuksia perhehistoriastaan.

Toisaalla Hedströmin tyttöystävä Erica on viimeisillään raskaana, ja kuuman kesän lisäksi hänet saa hikoilemaan vieraat, jotka ovat kutsuneet itse itsensä kylään. Samalla kun Hedström yrittää kuumeisesti selvittää rikosten vyyhtiä hänen tulisi olla tyttöystävänsä tukena, eikä työn ja arjen sovittaminen yhteen ole aina niin mutkatonta.

Pidin todella paljon Läckbergin kirjoitus tyylistä, joka on helppolukuista ja mukavasti eteenpäin soljuvaa. Lisäksi hän oli onnistuneesti pystynyt yhdistämään henkilöiden yksityiselämän itse pääjuoneen eli rikoksen selvittelyyn. Tarinan edetessä henkilöitä oppi tuntemaan paremmin. Itse juoni oli mielestäni taidokas ja vaikka murhien motiivin pystyin arvaamaan, loppuratkaisu yllätti minut kuitenkin positiivisesti - koko totuutta en osannut arvata! Aikomuksenani on vastaisuudessakin lukea kirjailijan teoksia. Kirjastossa ne ovat vain aina menossa ja niitä on hankala saada varaamatta käsiinsä. En ole siis ainoa, joka pitää tämän ruotsalaisdekkaristin kirjoista.

Arvosanaksi annan 4 / 5 pistettä.

-Aletheia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti