Riikka Pulkkinen: Totta

Riikka Pulkkinen on minulle täysin uusi tuttavuus. Tämänkin kirjan toin kirjastosta kotiin vain, koska lupasin itselleni kumota ennakkokäsitykseni kotimaisista kirjailijoista. En voisi olla iloisempi siittä että tein tämän päätöksen. Jo toinen aivan mahtava kotimainen romaani, jota en malttanut laskea kädestä ennen kuin huomasin tyrmistyneenä sivujen loppuneen kesken. Innolla odotan saavani käsiini Pulkkisen esikoisromaanin Raja.  Plussana vielä älyttömän kaunis kansi, joka näytti hyvältä sohvapöydällä lojuessaan.

Tarina alkaa kun Elsa, Ahlqvistin perheen sykkivä sydän, sairastuu syöpään. Aviomies Martti, tytär Eleonoora ja tyttärentytär Anna joutuvat kaikki tahollaan totuttelemaan ajatukseen ettei rakastettua vaimoa, äitiä ja isoäitiä kohta enään ole. Pulkkinen kuvaa havainnollistavasti jokaisen alkavaa surutyötä ja menettämisen pelkoa.

Elsa haluaa vielä ennen kuolemaa tehdä tilit selviksi elämänsä kanssa. Hän kertoo Annalle tarkoin vaietusta salaisuudesta, Eevasta. Eeva oli 60-luvulla Ahlqvistin perheen lastenhoitaja, johon Martti rakastuu tulisisesti ja Eleonoora kiintyy häneen lapsenomaisesti. Tarinassa siis liikutaan kahdessa ajassa, annetaan ääni Eevalle, josta kukaan ei ole puhunut aikaisemmin. Kuka hän oli ja missä hän on nyt? Anna löytää itsensä Eevasta. Hän rupeaa selvittämään Eevan tarinaa.

Kerronta on sujuvaa ja kaunista. Pystyin kuvittelmaan itseni elävästi mukaan kirjan tapahtumiin, kuin olisin ollut kärpäsenä katossa. Kirjan juoni pitää halussaan loppuun asti ja myystereiden solmujen avautumista odottaa innolla. Totta on mielestäni myös monikerroksinen romaanin, jonka haluan lukea vielä uudestaan. Uskon saavani siittä irti aivan uusia ulottuvuuksia toisella lukukerralla, kun huomiota kiinnittää kerrontaan erillä tavalla. Minua varoitettiin etten välttämättä pitäisi Pulkkisen huolitellusta kirjoitustyylistä, joka poikkeaa jonkun verran siittä mihin olen normaalisti tottunut. Ei se kuitenkaan näin hyvässä tarinassa haitannut yhtään. Joskus piti palata muutama rivi taaksepäin ja miettiä kuka puhuu, mutta se oli pientä.

Annan tälle kirjalle arvosanaksi 5 / 5, niin paljon se minuun osui ja upposi!

-Aletheia