Pidän erittäin paljon kartanoromantiikasta ja historiallisista rakkausromaaneista, joissa voi kuulla pukujen havinaa tanssiaisten tuoksinnassa, nauttia kohteliaista käytöstavoista ja eläytyä miesten liehittelyyn. Sinne kategoriaan tämäkin kirja pompsahtaa. Poikkeuksena en kuitenkaan nauttinut tämän kirjan lukemisesta niin paljon mitä alussa odotin kirjan takakantta vilkuilessani.
Päähenkilönä on räiskyvä Julia Pallister, etelä-englantilaisen kotikartanon tytär. Hänen isänsä on kuollut kunniakkaasti sodassa kuninkaan joukoissa ja veli lähtenyt yhdessä kuninkaan ja muiden kavaljeerien kanssa maanpakoon Ranskaan. Englannissa vallitsee voimakkaasti puritaaniset ajat, mutta Julia, kartanon muiden naisten kanssa, hautoo voimakkaasti kuningasmielisiä ajatuksia. Heillä on myös salaisuus, joka on vaarallinen Cromwellin tiukan hallinnon aikana - kuningatar Elizabethin helmin ja timantein koristeltu hääpuku, kuningattaren perintö.
Pidin kirjan päähenkilöistä paljon ja inhosin niitä, jotka olivat julmia juonittelijoita ja kavalia roistoja. Eli henkilöt pystyivät herättämään tunteita niinkuin hyvän kirjan hahmojen kuuluukin. Vika ei piilenytkään siinä, vaan kirjaan oli ämpätty liian paljon tapahtumia, jotka etenivät nopea tempoisesti eteenpäin. Kansien väliin mahtui niin sota, rutto, suuri tulipalo, onnetommat avioliitot, kuolema, kielletty rakkaus, julma isäpuoli, mahdoton rakkaus ja paljon muuta. Mielestäni liian paljon kaikkea, jolla on yritetty viihdyttää lukijaa vähempikin olisi riittänyt. Minussa se sai kirjaa lukiessa aikaan turhautumista ja hyppelin sivuja yli. Mietin että loppuuko tämä koskaan, vaikka periaatteessa tarina oli hyvä. Alussa se pitikin halussaan mukavasti, mutta loppua kohden jatkuvat tiivistahtiset vaihtuvat tapahtumaketjut saivat jo tympääntymään.
Sain kirjan kuitenkin luettua loppuun ja annan sille arvosanaksi 3 / 5.
-Aletheia
Minä luin tämän äskettäin ja pidin tarinasta, jos loppupuolella tuli sellainen tunne, että nyt hieman venytetään liikaa.
VastaaPoista