tiistai 13. maaliskuuta 2012

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän

Tämä kirja on semmoinen, johon en osaisi tarttua kirjastossa tai kirjaostoksilla. Nyt tutustuttuani kirjablogien maailmaan, olen alkanut laajentamaan lukemisiani mukavuusalueen ulkopuolelle. Siksipä päätin antaa tilaisuuden tälle kotimaiselle teokselle. 

Sari Martikainen on kaunis leskeksi jäänyt yksinhuoltaja äiti, joka pyörittää työkseen rautakauppaa sekä toimii mökkitalkkarina yhdessä entisen anoppinsa kanssa. Sarin elämä sujuu rauhallisesti uomissaan kahden lapsen, anopin, teollisuusvartijaystävän Koikkiksen sekä maailman laiskimman koiran Rontin kanssa. Sarin elämä kuitenkin luistaa uomiltaan, kun rautakauppaan pyyhältää nuori ja vetävä Janne mukanaan salkku pullollaan pornokuvia. Kun asiakkaaksi tuppautuu vielä liskomainen mies, joka yrittää myrkyttää perheen koiran, on rauhallinen elämä mennyttä. Samaan aikaan Kärmeslän kaupunkia ravistelee mökkiryöstöjen aalto ja tunnettu paikallinen kunnallispolitiikko löydetään murhattuna kotoaan. Sari saa huomata käärmeen luikerrelleen paratiisiin.

En ole aikaisemmin lukenut kummankaan kirjailijan teoksia, joten minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia kirjaa kohtaan. Osasin odottaa vain takakannen perusteella jotain kevyttä ja jännittävää. Nämä odotukset täyttyivät ainakin täysin. Rautasydän on jännittävä ja kevyt kirja, joka sopii parhaiten ns. välipalakirjaksi. Se on puoliksi dekkari ja puoliksi rakkausromaani, ja nämä kaksi on sekoitettu sujuvasti mukavaksi lukukokemukseksi. Mausteeksi on laitettu ripaus intohimoa,  kourallinen jännitystä sekä huumorin pirskahduksia.

Ajattelin, että kaksi kirjailijaa yhden tarinan takana ei voi olla mitään muuta kuin floppi. Leinonen ja Supinen ovat kuitenkin onnistuneet rakentamaan eheän tarinan. Odotin, että tekstistä olisi selkeästi erotettavissa kummankin kirjailijan käsiala, mutta mitään sellaista minä en ainakaan huomannut. Lukiessa voisi kuvitella, että kirjan on kirjoittanut yksi ja sama henkilö.

Rautasydän on nopea lukuinen, eikä minulla mennyt kuin parisen tuntia 221 sivun lukemiseen. Juoni etenee nopeasti ja koko kuvio alkaa purkautua nopeaan tahtiin lukijalle. Juoni on melko ennalta-arvattava ja henkilöhahmot jäävät pinnallisiksi, mutta tulevat hyvin tutuiksi. Se kuitenkin sopii hyvin kirjan henkeen ja tarinaan, jossa ei ole tarkoitus porautua syvälle henkilöiden ajatusmaailmaan. Pikkukaupungin maalaisidyllinen miljöö oli juuri oikea tapahtumapaikka juonenkäänteille. Rautasydän on kotimainen viihdekirja, joka on hyvää seuraa junareissulle, rannalle, retkelle tai hyvää lääkettä lukujumin parantamiseen. 

Minut kirja sai hymyilemään ja nauramaan, mutta ennenkaikkea hyvälle tuulelle. On mukavaa välillä lukea jotain sellaista, jota ei tarvitse jäädä enempiä miettimään ja sivut vain soljuvat silmissä. Kun olin kerran päässyt hyppämään takakannessa mainitulle huvipuistoajelulle, en voinut hypätä siittä pois, ennenkuin viimeinen sivu oli käännetty. Uskoisin tämän sopivan monenlaisille lukijoille ja suosittelen rohkeasti tarttumaan tähän kirjaan. 

Annan kirjalle arvosanaksi 4 / 5!

-Aletheia

4 kommenttia:

  1. Minulle tämä kirja oli aikamoinen pettymys, hermostuin kirjan henkilöihin ja itseasiassa juoneenkin sekä liialliseen siirappisuuteen. Kepeä ja nopealukuinen ajanvietekirja kuitenkin!

    VastaaPoista
  2. Kepeä ja nopea lukuinen nimenomaan. :)

    VastaaPoista
  3. Minä en ole lukumukavuusalueeltani poistunut tämän kirjan kohdalla, ei jotenkin puhuttele... Jos haluat lukea muutakin kahden kirjailijan yhteistuotosta, niin Stephen Kingin ja Peter Straubin Talismaania ja jatko-osaa Pimeyden taloa voin suositella! Mikäli fantasiaan taittuva jännitys/kauhu kiinnostaa etkä ole näitä lukenut :)

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut jonkin verran Kingin tuotantoa ja pitänyt lukemastani, vaikka kauhufantasia menee minun lukumukavuusalueen ulkopuolelle. Mutta, tarkoitus onkin laajentaa lukemisiani mukavuusalueen ulkopuolellekkin, joten kiitos vinkistä! Talismaani onkin nyt lisätty lukulistalle! :))

    VastaaPoista