perjantai 30. maaliskuuta 2012

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

Taas jälleen kerran kirja, joka on saanut minut aivan ihastuksiin. Kannen teksti "pieni ihme kirjaksi" pitää mielestäni hyvin paikkansa, sillä minuun tämä on tehnyt syvän vaikutuksen. Kirja on surullinen ja koskettava sekä erittäin puhutteleva. Holokaustia on käsitelty minulle aivan uudesta näkökulmasta, nimittäin naiivin yhdeksänvuotiaan Bruno pojan näkökulmasta. Hän ei täysin ymmärrä, mitä hänen ympärillään tapahtuu ja pyrkii selittämään asioita itselleen lapsenomaisella tavalla. Silti lähestymistapa aiheeseen on kunnioittava.

Kirjassa seurataan siis yhdeksänvuotiaan Bruno pojan elämää. Hän joutuu muuttamaan hienosta Berliinin kodistaan, jossa on viisi kerrosta ja liukukaiteet, pois perheensä kanssa. He muuttavat Aus-vitsiin, jonne Hilleri on komentanut perheen Isän töihin, koska Hillerillä on suuria suunnitelmia Isän varalle. Aluksi talo on Brunosta mitä kamalin, vain kolme kerrosta eikä yhtään ystävää kenen kanssa leikkiä. Takapihallakin on vain korkea aita, melkein yhtä korkea kuin talo, ja sen päässä on paljon piikkilankaa. Sen takana on satoja ihmisiä, jotka saavat kulkea raidallisessa pyjamassa päivästä toiseen ja paljon lapsia, joiden kanssa voisi leikkiä. Eräänä päivänä löytöretkeillessään Bruno löytää aidan viereltä pojan istumasta, ja myös hänellä on raidallinen pyjama yllään. Poikien välille kehkeytyy ystävyys, josta on parempi olla kertomatta kenellekkään.

Natsit ja holokausti on asia, joka koskettaa aina, luki sitä mistä näkökulmasta tahansa. Kirjan lähestymistapa tähän rankkaan ja karuun aiheeseen on pehmeämpi sekä kepeämpi juuri Brunon naiviuden ja lapsekkuuden myötä. Jopa uudet luvutkin alkoivat niinkuin monissa lastenkirjoissa esim. Luku 1 Bruno kuulee uutisen. Monissa romaaneissa luvuilla ei ole nimiä vaan pelkät numerot tai luvun nimi on pelkästään yksi ainut sana. Eli tyyliltään ja kerronnaltaan Poika raidallisessa pyjamassa muistuttaa lastenkirjaa, mutta sitä se ei missään nimessä kuitenkaan ole.

Inhottavia tapahtumia ei ole kuvattu, lukijan annetaan ymmärtää mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta itse väkivaltaista tai epämielyttäviä tapahtumia ei kuvata sanoin, vaan se jätetään avoimesti roikkumaan ilmaan. Lukija saa itse muotoilla mielikuvan tapahtumasta annettujen vihjeiden perusteella, ja lukija tietää sekä ymmärtää tapahtumista koko ajan enemmän kuin Bruno. Yksityiskohdilla ei ahdisteta lukijaa ja näin saksalaispojan tarina on etusijalla historian tapahtumien häilyessä taka-alalla, mutta kuitenkin suuressa roolissa.

Joskus Brunon tietämättömyys ympärillä tapahtuvista asioista oli jopa hieman ärsyttävää, mutta se oli tehokas keino, jolla vaikutetaan lukijaan. Todellisuudessa monet natsilapset olivat hyvinkin tietoisia juutalaisista ja isänmaallisuudesta propagandan takia. Jo pelkästään kouluissa levitettiin propagandaa tehokkaasti. Siksi tämä tietämättömyys tuntui mielestäni epäuskottavalta, ainakin yhdeksänvanhalle pojalle. Bruno on kuitenkin herttainen, hieman itsekäs ja ystävällinen lapsi, joka kaipaa ystävää. Siksi hän kiintyykin nopeasti poikaan aidan toisella puolella, eikä kyseenalaista mitään mitä poika hänelle kertoo tai kun hän näkee pojan ulkomuodon riutuvan.

Annan kirjalle arvosanaksi 4,5 / 5!

Ikkunat auki Eurooppaan: Puola

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar Kustannus
Alkuteos: The boy in the striped pyjamas
Suomentaja: Laura Beck
Ilmestynyt: 2009
Sivuja: 206

-Aletheia

4 kommenttia:

  1. Taisin lukea tämän aika tuoreeltaan, mutta vieläkin tämä pyörii mielessä. Erittäin vaikuttava ja mieleenjäävä kirja! Loppu oli kamalaa luettavaa, kun tosiaan tiesi enemmän kuin Bruno ja näki mitä kohti tarina eteni.

    VastaaPoista
  2. Loppu oli kyllä vaikuttava ja kamalaa luettavaa. Se kosketti syvästi.

    VastaaPoista
  3. Kiva että sinäkin löysit luettavaksesi tämän kirja, minäkin pidin tästä kaikessa sen kauheudessaan kovasti, mutta kirja osasi olla myös hauska tai ainakin surkuhupaisa juuri Brunon lapsellisuuden vuoksi. Jää todellakin mieleen pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista