tiistai 27. maaliskuuta 2012

Mika Waltari: Ihmeellinen Joosef

Elämäni toinen Waltari ja tällä kertaa jopa pidin lukemastani. Ensimmäinen Waltarini oli Mikael Karvajalka, josta en niinkään pitänyt ja sen loppuun lukeminen oli mahdotonta puurtamista minulle. En antanut itselleni periksi, että olisin jättänyt kirjan kesken tai että olisin alkanut lukea rinnalla toista kirjaa. No, ehkä annan joskus Karvajalalle toisen mahdollisuuden enkä yritäkkään ahmaista sitä kerta heitolla, vaan pureksin sen pienemmissä erissä. Ainakin tämä  kirja on nyt  rohkaissut minua tarttumaan lisää Waltarin tuotantoon. Sillä, tästä romanttisesta viihderomaanista, joka on julkaistu 1938 pidin ja paljon. Waltari on kirjoittanut Ihmeellinen Joosef eli elämä on seikkalua salanimellä M. Ritvala ja se on sovellettu myös näytelmäksi.

Karin Lauraeus on elämäänsä kyllästynyt ja hemmoteltu nuori nainen. Hänen perheensä elää yltäkylläisyydessä, eikä perheen lapsilla ole pulaa mistään, sillä isi maksaa kaiken. Karinin elämä koostuu muodikkaiden ystävien kanssa seurustelusta sekä kahviloissa istuskelusta, ja hän seilaa elämässään ilman päämäärää. Eräänä toukokuisena kevätpäivänä hän törmää Joosefiin ja siittä alkaa seikkailu, jonka säveltäjänä on tuo ihmeellinen maisteri Joosef Huttunen. Mies eroaa ajatuksiltaan ja tavoiltaan hienostuneesta Karinista kuin yö päivästä. Tämä maisteri on Karinin mielestä: " lapsi, hullu, narri, petkuttaja ja maailman ihanin mies". Karin saa juoniteltua Joosefin hänen veljensä kesäopettajaksi perheen kesähuvilalle maalle ja edessä on huima kesä, jollaista Karin ei ole koskaan aikaisemmin kokenut.

Ensimmäistä kertaa Waltari on käyttänyt romaanissaan päänhenkilönä naista, tai ainakin näin useampi nettilähde minulle kertoo. Onnistunut päähenkilö, vaikka  Lauraeuksen perhe onkin melko tyypillinen tämän ajan viihderomaani kirjallisuudelle. Äiti on hienostunut topakka nainen, joka rakastaa puhua omista vaivoistaan ja pyörittää perheen taloutta vakavalla otteella, isä on lempeä, mutta armottomasti tossun alla ja vetäytyy mieluusti omien harrastustensa pariin, perheen poika on holtiton ja kokeilee rajojaan. Kirjassa seurataan Karinin henkistäkasvua ja suhdetta epätavalliseen Joosefiin. Joosef on seikkailija ja hieman vinksahtanut köyhä tiedemies, ja juuri tämä normista poikkeavuus vetoaa Kariniin ja saa hänen päänsä pyörälle.

Luvassa on hienovaraista ja kutkuttavaa romantiikkaa sekä huumoria, joka on kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Ihmeellinen Joosef on kerrassaan niin hyväntuulinen ja hauska romaani, että  se saa lukijan hetkessä imaistua mukaansa hyväntuuliseen maailmaansa. Kerronta on siis mukaansatempaavaa ja taidokasta, eikä kirjan lukemiseen mene kauaa aikaa. Olisin jopa toivonut sen jatkuvan hieman pidempään. Ei tämä kuitenkaan ole mikään mestariteos, vaan kevyt ja viihteellinen romaani. Ehkei kirjailijatkaan jaksa aina viljellä vakavia ja puhuttelevia romaaneja, vaan hekin tarvitsevat joskus tilaa niin sanotusti revitellä ja vaihtaa kevyemmän vaihteen päälle.

Annan kirjalle arvosanaksi 3,5 / 5!

Tietoa kirjasta: 
Kustantamo: WSOY
Julkaistu ensikerran 1938
Viides painos - painovuosi 2002
Sivuja: 217

-Aletheia



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti