Aapeli: Pikku Pietarin piha

Aapeli eli Simo Puupponen on minulle täysin uusi tuttavuus. En ole aikaisemmin koskaan edes kuullutkaan koko kirjailijasta, vaikka ilmeisesti hänen kirjansa ovat jonkinlaisia klassikoita. Tässä kohtaa oli minulla sivistyksessä aukko, mutta se on nyt paikattu tutustumalla Pikku Pietarin pihaan, jota minulle suositteli eräs erittäin tärkeä kirjaihminen.

Tarina on hyvin yksinkertainen. Pikku Pietarin pihassa seurataan erään Kuopiolaisen pihapiirin elämää ja havainnoitsijana toimii pikkuinen Pietari. Hänen äitinsä on vastikään kuollut tuperkkeliin ja välillä hämmentyny Pietari Jormalainen pistäytyykin Taivaan Isän pakeilla tavoittaakseen kuolleen äitinsä. Tapahtumille antaa vauhtia nainen nimeltään Karoliina, joka on kookas kuin vesitorni. Hänestä tulee pikku Pietarin uusi äitipuoli. 

Pikku Pietarin piha on ryhmäkuvaus pihapiirin ihmisistä ja se on tarina onnen muruista sekä surkeudesta. Takakannessa oli pätkä Toni Havun arvostelusta Helsingin Sanomiin ja hän luonnehtii siinä eräässä kohdassa teosta osuvasti: "Pikku Pietarin piha on humoristinen ja vilkas kirja, joka tulvii ystävällistä ymmärrystä kaikenlaisia ihmisiä ja elämän ilmiöitä kohtaan. Se on viisaasti ja herkin mielin kirjoitettu, ja siksi se liikuttaakin lukijan mieltä. Se on ennen kaikkea raikas ja hymyilevä kirja tästä elämästä." En olisi osannut itse osuvammin kuvata.

Pidin myös vanhanaikaisesta kielestä, joka toi vuonna 1958 kirjoitettuun teokseen omanlaisensa ajanpatinan. Kirja on nopealukuinen ja hyvän tuulinen teos, jonka 156 sivua luki sujuisasti muutamassa tunnissa takapihalla kevät auringon lämmöstä nauttien. Minulle jäi todella hyvä mieli kirjan lukemisen jälkeen, vaikka lämpimällä kevät säällä oli varmasti oma osuutensa asiaan.

Kaikenkaikkiaan positiivinen lukukokemus, josta ei riitä enempää sanottavaa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän teokseen, jos tähän ei ole vielä aikaisemmin tutustunut. Itselläni on aikomuksena tutustua ainakin seuraaviin kirjailijan teoksiin Siunattu hulluus, Onnen pipanoita ja Onnipussi.

Annan kirjalle arvosanaksi 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 1958
Sivuja: 156

-Aletheia

Kommentit

  1. Suosittelen suuresti Kokokaupungin Vinskiä, joka on oma suosikkini Aapelilta :) Yllätyin aikoinaan Pikku Pietarin pihan surullisesta alkuasetelmasta, mutta hyvä mieli mulle tästä jäi.

    VastaaPoista
  2. Minuakin viehättää Aapelin kirjoissa juuri tuo hyväntuulisuus, vaikka niissä käsitellään toisinaan hyvinkin vakavia teemoja.

    Kestosuosikkini on lastenkirja Koko kaupungin Vinski, jonka aluksi Vinski, n. 10-vuotias punapää, ostaa apteekista näkymättömyyspulveria. Lopun kirjan aikana pääsemme näkemään, mitä Vinski pulverinsa kanssa tekee ja tutustumaan Hömpstadin kaupungin asukkaisiin. Suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut Aapelin kootut pakinat, ja se oli minusta hyvä teos. Tätäkin on suositeltu :)

    VastaaPoista
  4. Aapelin Vinski-kirjat olivat suosikkejani lapsena (ja ovat kelvanneet omillekin lapsilleni), mutta hänen kirjoittamiinsa aikuisten kirjoihin en ole vielä tutustunut. Pikku Pietarin piha kiinnostaisi jo senkin takia, että äitini vertasi tämän kirjan kertojaa Traumbachin kertojaan. :)

    VastaaPoista
  5. Täytyypä sitten ehdottomasti tutustua Vinski-kirjoihin! :)

    VastaaPoista
  6. Ei kiinnosta isyys.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti