Carita Forsgren: Kolmen kuun kuningatar

Kolmen kuun kuningatar on Carita Forsgrenin esikoisteos, jossa 1500-luvulla elänyt Kaariina Maununtytär kertoo itse oman tarinansa.

Kaariina on vain 14-vuotias hovipiika, kun Ruotsin kuningas Erik XIV rakastuu häneen palavasti. Pian Kaariina on kuninkaan jalkavaimo eli frilla ja lopulta hovin tyrmistykseksi kuninkaan laillinen vaimo, joka kruunataan kuningattareksi. Tätä valtakautta kestää kuitenkin vain kolme kuukautta, kunnes Kaariina perheineen joutuu vangituksi kuninkaan veljen Johanin syrjäytettyä Erikin valtaistuimelta.

Koko myrskyisän suhteen ajan Kaariina joutuu taistelemaan hovin juonia ja miehensä ailahtelevaa ja epävakaata mieltä vastaan. Kuninkaan kuoltua tämä selviytyjä muuttaa Suomeen Liuksialaan kuninkaan kartanoon, jossa elää vaikutusvaltaisena kartanonemäntänä viimeiset 33 vuotta elämästään.

Monet ovat moittineen Forsgrenin esikoisteosta kömpelöksi, mutta minä pidin siittä paljon. Kertojatoteutus oli mielestäni hauska ja toimiva. Kaarinan haamu kertoo omaa tarinaansa kirjailijalle ja kirjailija esittää välillä kysymyksiä ja historiallisia faktoja Kaariinalle. Joskus kirjailija saa Kaarinan kiinni jopa liioittelusta. Puheenvuoron saa pari kertaa myös Kaarinan puoliso Erik, joka haluaa selittää asioita omalta näkökannaltaan. Vaikka kirjailijan kommentit ehkä katkaisevat joskus tarinaa, ne olivat piristäviä.

Lisäksi kirjan aihe on niin minun mukavuusalueeni sisäpuolella. Hovin kiemuroita, mutkikkaita ihmissuhteita, historiallisia faktoja ja hienoa kuvausta ajan elämästä. Harmi vain, että loppua kohden tarina alkoi latistua. Erikin kuoltua ei Kaarinan elämässä, pojan löytymistä lukuunottamatta, tapahtunut paljon mitään mullistavaa. Tuntui laimealta lukea loppua, kun oli koko muun kirjan ajan seurannut Kaarinan ja Erikin monimutkaista suhdetta. Eli miinusta liian pitkäveteisestä lopusta, sitä olisi voinut lyhentää huomattavasti.

Kaarinaa kuvataan fiksuksi ja vahvaksi naiseksi, jolla oli selviytymiskykyä. Hän on myös sydämellinen ja ystävällinen, niinpä hän valloittaa monen ihmisen puolelleen. Mutta lopussa kirjailija heittää ilmoille ajatuksen, että Kaarinaa olisikin ollut laskelmoiva ja vallanahne ihminen, joka osasi pelata hienosti omaan pussiinsa ja voittamaan kuninkaan puolelleen sekä eliminoimaan vastustajat tieltään. Jokainenhan haluaa antaa itsestään ruusuisemman kuvan kuin välttämättä todellisuudessa onkaan. Kaariina kieltää sen kärkkäästi, mutta ilmoille jää leijumaan "mitä jos". Se jääköön jokaisen lukijan itse pääteltäväksi mitä on mieltä.

Kolmen kuun kuningatar on viihteellinen historiallinen romaani, joten historiallisena faktana tätä tuskin kannattaa alkaa lukemaan. Sivuilla oli havaittavissa ajoittaisia ylilyöntejä juonenkulussa, kuten Kaarinan lesbosuhde palvelijaansa. Onneksi seksikohtauksia ei kuvattu liian yksityiskohtaisesti, vaan pysyttiin ns. siveämmällä polulla. Virkistävää oli myös kieli. Jo heti alussa Kaarina toteaa ettei käytä aikansa kieltä, koska se on niin vanhahtavaa. Niinpä frillojen ja muiden vanhojen sanojen lomassa välkehtii nykyajalle sopivia sanoja kuten kunkku.

Mielenkiinnolla tartun Forsgrenin muuhunkin tuotantoon, enkä malta odottaa että pääsen lukemaan Auringon kehrän.

Annan kirjalle arvosanaksi 4,5 / 5!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2009
Sivuja: 445

-Aletheia

Kommentit

  1. Aika samoilla linjoilla olin aikanani, kun tästä tein arvion. Jotenkin tuo, että juonen on noudatettava henkilön elämänkaarta, ei oikein toiminut, vaan jännite lätsähti puolivälin jälkeen. Silloin, kun oikeastaan pitäisi lähteä kohti loppunousua. Jonkinlainen toinen rakenneratkaisu olisi voinut pelastaa, kenties. Mutta ihan lupaava esikoinen. Auringon kehrästä en kauheasti innostunut, mutta on aikanaan mukava lukea, mitä sinä pidit.

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidin tästä kovasti (kirjoitin kirjasta aikana ennen blogia täällä: http://lukeminen.fi/arvioita/carita-forsgren-kolmen-kuun-kuningatar). Auringon kehrä oli hyvä romaani sekin, muttei minusta yhtä hyvä kuin tämä. Jänistanssi jäi minulla kesken, mutta nyt tuore Perintö odottelee lukuvuoroaan tuossa pinossa. Forsgren on ilman muuta lahjakas ja monipuolinen kirjailija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jänistanssista olen kuullut monelta että se on jäänyt kesken. Se ei oikein saa minua innostumaan, ehkäpä joskus kokeilen itsekkin. Perintö kiinnostaa minua kuitenkin Auringon kehrän lisäksi kovasti. :)

      Forsgren on kyllä lahjakas, olen kanssasi samaa mieltä. :)

      Poista
  3. Tää on kyllä aivan mahtava teos, minäkin pidin siitä paljon. Auringon kehrästä pidin, mikäli mahdollista, vieläkin enemmän. :)

    Täytyy sanoa, että Forsgrenin kolmas teos Jänistanssi oli ISO pettymys, koska odotin paljon kahden aikaisemman kirjan pohjalta. Uusinta en ole vielä lukenut, mutta katsotaan nyt. :D Voisin sanoa, että lukemieni teosten perusteella Forsgren on parhaimmillaan juuri näissä historiallisissa romaaneissa.

    VastaaPoista
  4. Voi että, minä hypistelin tätä maanantaina kirjastossa, mutta jätin kuitenkin lainaamatta. Waltarin kirjoittama Kaarina Maununtytär löytyy omasta hyllystä, sen aikoinaan luettuani olen miettinyt, että Kaarinasta saattaisi lukea jotain muutakin.

    Ehkä kuitenkin aloitan Forsgreniin tutustumisen Auringon kehrästä, kun se kerran on jo hyllyssä odottamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnolla jään odottamaan arviotasi Auringon kehrästä! :)

      Poista
  5. Hei!
    On aina jännittävää lukea, mitä ihmiset ovat pitäneet Kolmen kuun kuningattaresta ja noista muista. Jänistanssi ja Perintö pohjautuivat elokuvakäsikirjoituksiin; joskus on mukava poiketa nykyaikaan. Seuraavaksi on tulossa taas historiallista, toivottavasti ensi vuonna.

    Pieni korjaus siihen mitä kirjoitit: Kolmen kuun kuningattaressa on käytetty faktoja niin pitkälle kuin se on ollut mahdollista - joskus vain on pitänyt täyttää aukkoja. Esimerkiksi hovimiesten vaimojen ja prinssien rakastajattarien nimet (ja osin harrastukset) ovat oikeita. Myös se, että Erikiä ammuttiin vankeudessa, piti paikkaansa - tsekkasin netistä jopa Erikin luurangosta otetut röntgenkuvat...

    Toivottavasti pidät myös seuraavasta kirjastani! Sen nimeä en vielä saa paljastaa, mutta sen verran voin kertoa, että se sijoittuu romantiikan aikakauteen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti