Geraldine Brooks: Kirjan kansa

Nappasin tämän kirjan lukulistalleni Leena Lumen blogista. Mielenkiintoinen lukukokemus, mutta ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta, että voisin sanoa tätä yhdeksi parhaista lukemistani kirjoista edes tässä kuussa. Mutta hyvä tämä kuitenkin oli ja varsin taidokkaasti rakennettu. Olisi mielenkiintoista käydä Sarajevossa katsomassa oikeata haggadaa, jonka innoittamana Brooks on tämän fiktiivisen tarinan rakentanut.

Nuori australialainen kirjojen konservoija Hanna Heath kutsutaan YK:n toimesta sodan runtelemaan Sarajevoon tutkimaan yli 500 vuotta vanhan haggadan kunto. Tämän kauniin kirjansivujen välistä löytävät vihjeet kuljettavat lukijan eri vuosituhansille seuraamaan kirjan vaiheita läpi sotien ja vainojen aina 1400-luvun Sevillaan, jossa kaunis kuvitettu haggada sai alkunsa tumman orjatytön pensselistä. 

Kirja on rakennettu niin, että välillä seurataan Hannaa, joka yrittää selvittää vuosien kirjaan jättämiä jälkiä ja näin kartoittaa kirjan vaiheita tähän päivään. Sen jälkeen lukija kuljetetaan historian eri aikakausille, ja lukijalle avataan kuinka tuo jälki on jäänyt kirjaan ja avataan tapahtumat sen ympäriltä. Lukija siis tietää koko ajan enemmän kuin Hanna ja tiedemiehet. Eli juoni etenee nykyajassa kronologisesti ja välillä seuraa takaumia historiaan, jotka ovat irrallisia, eikä niihin palata enään uudestaan. Kuulostaa ehkä monimutkaiselta, mutta juoni pysyy hienosti kasassa ja tapahtumat nivoutuvat sulavasti yhteen.

Kirjan kansa on todella monipuolinen kirja ja siinä on paljon erilaisia teemoja kuten; rakkaus, sota, juutalaisvainot ja uskonto. Se on lukijalle haastava kirja ja tätä luetaan ehdottomasti ajatuksen kanssa, koska muuten putoaa kärryiltä hyvin nopeasti. Kirjassa on mm. paljon yksityiskohtia ja kuvauksia. Kirjan kansa on realistinen fiktiivinen historiallinenkertomus, jossa kaikilla ihmiskohtaloilla ei ole aina onnellista loppua. Silti se ei tehnyt minuun syvempää vaikutusta. Jäin vain ihailemaan hienoa toteutusta. Jotkut ovat verranneet Brooksia jopa Dan Browniin, mutta itse en kuitenkaan yhdy tähän väitteeseen. Brownin kirjoitustyyli on paljon mukaansatempaavampaa kuin Brooksin.

Tästä kirjasta on jotenkin vaikea kirjoittaa. Teos ei vaikuttanut minuun oikein millää tavalla, joten tuntuu ettei juonen ja rakenteen lisäksi ole muuta sanottavaa, ei haukuttavaa eikä kehuttavaa. Kannet pitävät kuitenkin sisällään kiehtovan tarinan ihmiskohtaloineen ja monipuolisine tapahtumineen sekä kiinnostavineen henkilöhahmoineen, joten kaikesta huolimatta suosittelen lukemaan tämän teoksen. Minusta tuntuu, että minulle ei ollut nyt juuri oikea aika lukea tätä kirjaa, mutta ehkä tulevaisuudessa annan sille vielä uuden mahdollisuuden. 

Annan kirjalle arvosanaksi 3/5 pistettä! Mutta kansi ansaitsisi kyllä täydet viisi pistettä kauneudellaan.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt: 2009
Alkuperäisteos: People of the book (2008)
Sivuja: 420
Suomentanut: Arto Schroderus
Kansi: Jussi Kaakkinen

-Aletheia

Kommentit

  1. Hyvänen aika;-) Minulle tämä on yksi maailman parhaista kirjoista, eikä sitä hintaa löydy, että tästä luovun. Olen ostanut tätä myös lahjaksi ja on ollut todella pidetty. Tässä on yksien kansien välissä niin paljon siitä, mikä minua kiinnostaa aina kuvataiteista lähtien...ja Venetsia ja seikkailua ja vaikka mitä.

    Oletko muuten huomannut,miten nero kansi: Se kertoo jo kirjan tarinan pienissä tahroissaan.

    Tämä on tosiaankin kirja, joka luetaan keskittyneenä. Muuta ei samaan aikaan mahdu.

    VastaaPoista
  2. Olen kyllä huomannut kannen, se on nerokas ja todella kaunis! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti