maanantai 23. huhtikuuta 2012

Pirjo Tuominen: Täydellinen nainen

Ensikosketukseni Pirjo Tuomiseen ei ollut kovin sykähdyttävä. Täydellinen nainen ei vedonnut minuun vaan jätti melkolailla kylmäksi. 

Täydellinen nainen on kertomus äidistä ja tyttärestä. Marja tutustuu äitiinsä Ilonaan vasta aikuisena, sillä Marja on kasvatettu vihaamaan äitiään. Ilona on kuvankaunis nainen, joka työskentelee liivimannekiinina Ruotsissa ja yrittää tarjota yleellisyyksiä kauan kaipaamalleen tyttärelle. Marja kuitenkin päättää jäädä omaan opiskelijaelämäänsä Suomessa, sillä kipeät muistot äidistä eivät katoa hetkessä. Naiset tapaavat toisiaan vain ajoittain ja yrittävät rakentaa suhdettaan menneisyyden haamuista huolimatta. Ilonan menneisyydessä haamuja ja luurankoja riittäkin. Huollitellun ulkokuoren alta paljastuukin herkkä tyttö, jonka ainoa valtti elämässä on ulkonäkö.

Koko lukemisen ajan minua häiritsi valtavasti typerät kirjoitus- ja pilkkuvirheet. Niihin törmäsi tuon tuostakin ja minunlaista perfektionistia ne kiusasivat. Tuli mieleen, että teos on kirjoitettu kauhealla kiireellä ja työnnetty äkkiä painoon. Muutenkin kirja tuntui jotenkin keskeneräiseltä. Juoni takakannesta luettuna tuntui kiehtovalta, mutta itse kirjansivuilla se ei kyllä päässyt kukoistukseen, vaan jäi laimeaksi. Mielestäni kirjoitusasua ja juonenkulkua olisi voinut hioa hieman enemmän ennen kuin kirja on laitettu painoon. Siis kuinka moni kirjailija sekottaa yhden kirjan päähenkilön nimistä, tai ainakaan antaa sen livahtaa painoon? Alussa puhuttiin Emma Ilonasta, kunnes yhtäkkiä se oli muutaman sivun verran Emma Irene ja sitten loppu kirjan verran taas Emma Ilona.

Tarinaa kertoo välillä Marja ja välillä hänen äitinsä Ilona. Ilonan matkassa kuljetaan kirjan nykyisyydessä, eli 1960-luvulla, ja välillä palataan muistojen mukana menneisyyteen ja sota-aikaan.  Myös Marja muistelee välillä ankeaa lapsuuttaan. 

Kirja ei saanut minusta varsinaista otetta missään vaiheessa, mutta syy miksi luin tämän loppuun oli Ilona. Kirjailija oli kuitenkin luonut Ilonasta kiehtovan hahmon, jonka menneisyys kiinnosti valtavasti. Kun Ilonan rankka menneisyys alkaa aueta pikku hiljaa alkaa kiinnostamaan Ilonan kohtalo, kuinka kaikki päättyy? No, ennalta arvattavasti, ikävä kyllä. Ilona on huomiotava herättävän kaunis ja käyttäytyy kuin diiva, mutta välillä huolellisesti rakennetun ulkokuoren alta pilkistää naisen todellinen herkkä ja haavoittunut puoli. Silti välillä hahmona Ilona tuntui melkoisen utopistiselta ja hänen tyttärensä Marja jäi ainakin minulle jotenkin etäiseksi.

Pirjo Tuominen on kirjoittanut 41 teosta, joista 34 on historiallisia ja käsittelee 1700- ja 1800-luvun elämää Suomessa. Eli tartuin siis ehkä ensimmäiseksi väärään teokseen, koska nuo 34 muuta teosta kuullosta olevan enemmän minun mukavuusalueeni sisäpuolella, kuin mitä Täydellinen nainen. Jospa siis en vielä luovuttaisi Tuomisen suhteen, vaan tutustuisin muuhunkin tuotantoon. Tammen kirjailijaesittelyyn pääsee täältä, jos haluaa tutustua kirjailijaan enemmän.

Kirja on viihdekirjallisuutta ja itse lainasin tämän kirjaston rakkaus ja romantiikka -telineestä. En ehkä ihan hoksaa miksi tämä oli sinne laitettu, koska kovin paljon ei rakkautta ja romantiikkaa ollut havaittavissa. Eikä se todellakaan ole pääteema tässä teoksessa, vaan enneminkin äiti- ja tytärsuhde.

Jos kirja jätti jotakin minussa jälkeensä, niin halun tutustua Poriin, jota kuvattiin kauniisti.

Annan teokselle arvosanaksi 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynty: 2000
Sivuja: 373

-Aletheia

P.S Ja kylläpä minä mielenipahoitin, kun en tänään päässytkään kirjakauppaan ostoksille. Nyt jäi minulta Tuomas Kyrön Miniä saamatta ja harmittaa niin, että melkein itkettää. Tänään on ollut ehdottomasti sellainen päivä, jolloin aamusta asti on kaikki mennyt ihan pieleen. Yölläkään en saanut nukuttua kun fasaanit meuhkasivat ikkunan alla minkä kerkesivät. Päivällä ne ajoivat koirani hulluuden partaalle rapistelemalla katolla ja takaovella. Ja se oli vain yksi monesta asiasta, jotka teki päivästä kamalan. Onneksi aurinkoinen sää paransi mieltä hitusen. Toivottavasti muilla on ollut onnistuneempia Kirjan ja ruusun -päivä. :)

2 kommenttia:

  1. Voi ei :( Onkohan tämä nyt veitsen vääntämistä haavassa, mutta tiesitkö, että Miniä-tarjous oli voimassa verkkokaupoista ainakin Adlibriksessä? Minulta kyseinen tieto olisi mennyt täysin ohi, ellei kyseisen taho olisi lähettänyt asiasta sähköpostimainosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan räkä, enhän minä tiennyt yhtään. :( No, elän toivossa että vielä joskus jostain kirpparilta tai divarista bongaan kyseisen teoksen ja saan sen ihka omaksi!

      Poista