torstai 17. toukokuuta 2012

Claudie Gallay: Tyrskyt

Nyt on ollut tahattomasti muutama hiljainen päivä blogissa. Olen viipyillyt ja nautiskellut Claudie Gallayn Tyrskyjen parissa. Tätä kirjaa kun ei noin vain ahmita läpi, se ei tekisi oikeutta kirjalle. Se tulee nauttia viipyilevästi, kun salaisuudet aukenevat lukijalle pikku hiljaa ja samalla lukiessa tulee makustella sen kaunista kieltä kuin hyvää vuosikerta viiniä (aivanko minä muka jotain viineistä tietäisin). 

Tämä kirja on varmasti monelle tuttu ja tuntuu että aikoja sitten tätä on luettu paljonkin kirjabloggareiden keskuudessa. Niille kuitenkin, joille teos ei ole entuudestaan tuttu voin kertoa juonesta vähäsen. Nainen, jonka nimi ei selviä lukijalle kirjan missään vaiheessa, on saapunut lintututkijaksi Normandian niemennokassa sijaitsevaan pikku kylään. Hän pakenee sinne menneisyyttään ja yrittää toipua suuresta menetyksestään. Erään myrskyn aikaan kylään saapuu mies nimeltään Lambert. Hän on tullut, koska haluaa kohdata menneisyytensä, jossa osa kyläläisistä näyttelee suurta osaa. Pian lintututkijamme on keskellä salaisuuksia ja hän päätyy selvittelemään vuosien takaista haaksirikkoa.

Kirja on on kuin sen kansi. Harmaansävyinen ja yksinkertainen, mutta se ei ole missään nimessä tylsä. Kaikki salaisuudet selviävät lukijalle pikku hiljaa ilman mitään suurempia spektaakkeleita. Juonenkulku pysyy koko ajan hillittynä. Kirjan kieli antaa taiteellisen säväyksen yksinkertaisuudelle ja kyläläisten monenlaiset ja mielenkiintoiset persoonat tuovat pieniä sävymurroksia tarinan keskelle. Ihastuin kertakaikkisesti Maxiin, joka oli jotenkin ihanan herttainen ja sympaattinen hahmo.

Odotin kirjalta paljon, sillä sitä oli kehuttu minulle maasta taivaaseen. En pettynyt, en missään nimessä, olin vain yllättynyt kuinka kauan minulta otti tämän kirjan lukemiseen. Olen tyytyväinen lukukokemukseeni, mutta jotenkin odotin lopulta enemmän. En sano että se olisi ollut huono, mutta jotenkin se ei saavuttanut sitä huippua jota odotin kaiken puheen perusteella. Tietenkin loppu oli juuri sopiva ja oikea tähän kirjaan, kun asiaa alkaa pohtimaan näin jälkikäteen. Heti kannet suljettua tuli vain sellainen olo että : "höh, tässäkö tämä nyt sitten olikin".

Suosittelen kyllä tutustumaan tähän teokseen, jos ei ole sitä vielä kerennyt tekemään. Hieno lukukokemus kaikenkaikkiaan. Erilaista, en ole tottunut lukemaan tälläistä kirjallisuutta paljon. Joskus on kuitenkin hyvä ravistella tuttuja raja-aitoja ja maistella ruohoa myös aidan toiselta puolelta. Minulle itselleni se on ainakin antanut paljon positiivisia yllätyksiä.

Annan kirjalle arvosanaksi 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Avain
Ilmestynty: 2010
Alkuteos: Les Déferlantes (2008)
Sivuja: 477
Suomentanut: Titia Schuurman

-Aletheia

10 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä ihana lukukokemus. Tätä lukiessa oli aivan tietynlainen tunne, joka huokui kirjan sivuilta.

    Ja olen samaa mieltä lopusta! Minulle tuli ihan sellainen olo, että "hei, ei tämä nyt tässä voinut olla?!". Mutta olihan se ja ehkä ihan hyväkin niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan loppu sopi kirjantunnelmaa, mutta minun draamannälkää se ei tyydyttänyt tarpeeksi. :)

      Mutta kirjan tunnelma oli jotain aivan erityistä, se sai melkeinpä lukiessa huokailemaan.

      Poista
  2. Minä en ole ehtinyt lukea tätä vielä, vaikka se pokkarina hyllystä löytyykin. Odotan sopivaa kesäpäivää ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sopiva kesäpäivä löytyy, jään odottamaan mielenkiinnolla sinun mielipidettäsi kirjasta. :)

      Poista
  3. Kuinka hauskaa että pidit tästä kirjasta! Aivan totta että tätä kirjaa ei parane pilata kiireellä, se on parhaimmillaan nautittuna kuin hyvä viini.

    Minäkin jäin ehkä kaipaamaan jotain, tarina ei ikään kuin kasvanut ihan täyteen potentiaaliinsa. Mutta nautittava lukukokemus silti ja haluan ehdottomasti lukea Gallaylta lisää. Ja kansi on aivan ihana! Ollapa tuo nainen sateenvarjoineen ja katsella merta, sulautua siihen vaikka vain rankkasateen ajaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekkin haaveilin, että voisin olla kannen nainen edes hetken ja nauttia sateenvarjoineen merenpauhusta. Onneksi asun lähellä meren rantaa! ;D Kansi on todella kaunis ja kuvaa kirjaa täydellisesti.

      Olen itsekkin kiinnostunut lukemaan Gallayta lisää, häneltä on ainakin ilmestynyt kirja Rakkaus on saari (?). Odotan törmääväni siihen kirjastossa, niin nappaan sen heti luettavakseni.

      Poista
  4. Helei Aletheia! Sinulle on haaste blogissani :)

    VastaaPoista
  5. Blogissani on sinulle jotakin :)

    VastaaPoista
  6. Aletheia, ehkä tähän ei ollut tarkoitettu mitään suurta finaalia. Vähäeleisyyshän on juuri tämän kirjan erityisyys. Merellisyys ja tietty poissaolevaisuus tekivät tästä minulle hyvin iholle tulevan tarinan. Olisin voinut olla kirjan nainen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena olen pyöritellyt tuota ajatusta mielessäni, koska vähäeleisyys on tosiaan kirjan juttu, joka tekee siittä niin erityisen. Kun kirja on ollut alusta asti rauhallisen tunnelmallinen ja tarinaa on kuljetettu maltillisesti, jopa runollisesti eteenpäin olisi dramaattinen loppu voinut rikkoa harmonian.

      Heti kannet suljettuani jäin kuitenkin kaipaamaan sitä jotakin. Nyt jälki käteen tuntuu kuin ymmärtäisin kirjaa paremmin, kun lukukokemus on muhinut takaraivossa jonkin aikaa. :)

      Poista