maanantai 28. toukokuuta 2012

Päivi Alasalmi: Metsäläiset

Tämä on minun toinen Alasalmeni, enkä pettynyt tähänkään teokseen. Bongasin tämän kirjaston kauhuosastolta ja olin lisäillyt tämän lukulistalleni Morren arvion perusteella.

Salla ja Ilkka ovat ekopariskunta, joka muuttaa Tampereelta maalle. He ovat ostaneet vanhan kansakoulun Uuhijärven idyllisestä maalaiskylästä. Elämä näyttää hymyilevän kun remontti sujuu mutkattomasti ja raskaustesti näyttää vihdoin ja viimein positiivista. Kyläläiset kuitenkin suhtautuvat pariskuntaan epäluuloisesti ja naapurin Sika-Olli jopa vihamielisen ilkeästi. 

Perheen onnela alkaa pikku hiljaa murenemaan, kun Ilkka alkaa tekemään kummia suljettujen ovien takana. Lisäksi Salla löytää metsästä oudon mökin, jossa asustaa outo nainen. Raskauden edetessä Salla alkaa saamaan myös outoja kohtauksia ja naapurin lampaatkin alkavat suhtautumaan häneen pelokkaasti.

Olen hieman arka kauhukirjallisuuden suhteen. Mielipiteeni niistä on, että ne ovat joko liian pelottavia ja menetän yöuneni tai sitten ne ampuvat niin paljon yli hilseen, että meinaa ihan naurattaa. Mm. Stephen Kingin jotkut teokset ovat niin naurettavaa skeidaa, etten tiennyt itkeäkkö vai nauraakko lukiessa. Toki tämänki ihmisusimainen loppu oli minusta hieman hullunkurinen, mutta ei se kuitenkaan pilannut lukukokemusta. Koko muu kirja oli jännittävä ja erittäin hyvin kirjoitettu. Tarina eteni nopeaan tahtiin, siihen ei oltu lisäilty mitään turhia. Kieli oli sujuvaa ja juoni oli koukuttava olemataa kuitenkaan liian pelottava. Minulla oli lukiessa koko ajan sellainen olo kuin olisi hiihtänyt hyvin luistavilla suksilla perisuomalaisessa maastossa.

Aivan viimeiset sivut saivat minut kuitenkin ahdistumaan ja surulliseksi. Jäin miettimään oliko se viimeinen lisä, joka oli kovin julma, aivan pakollinen. Kirjailijan mielestä kyllä, koska se on kirjaan päässyt mukaan, mutta itse olisin sen kyllä jättänyt pois. Lisäksi Alasalmi oli luonut Ilkasta melko etovan tyypin, josta ei kuitenkaan ihan täysin ota selvää mikä hän on miehiään, mielenkiintoinen henkilöhahmo siis. Muut hahmot jäivätkin Lydiaa ja Sallaa lukuunottamatta hieman etäisiksi, mutta nämä kaksi naista olivatkin koko kirjan keskeisimmät henkilöt.

Ehdottomasti Alasalmea luen tulevaisuudessakin, kahden lukukokemuksen jälkeen olen vakuuttunut. 

Annan kirjalle arvosanaksi 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 2000
Sivuja: 229

-Aletheia
 


6 kommenttia:

  1. Alasalmi ei jostain syystä ole minun kirjailijani, vaikken mitään vikaa hänen kirjoistaan löydäkään. Tämä kuitenkin kiinnostaisi jo aiheensa vuoksi.En kuitenkaan taida tätä lukea, kun kerta loppu jättää ankean olon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kirjan loppu oli ehdottoman ankea ja sai voimaan pahoin. Mutta voithan sinä lukea kirjan ja jättää pari viimeistä sivua lukematta. Eipä tarinan hahmottaminen siittä kärsisi. Tämä oli hieno kirja muuten. :)

      Poista
  2. Kiva, että tykkäsit :) Aion minäkin jatkossa lukea vielä enemmän Alasalmea. Pidän hänen tyylistään paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ihastunut hänen tyyliinsää, hieman erilaista, joka on piristävää vaihtelua! :)

      Poista
  3. Kiinnostuin kirjasta jo Morren arvion perusteella, mutta se on siis edelleen lukematta. Hyvä kun muistutit tästä :)

    VastaaPoista
  4. kiva kuulla, että joku muukin menettää oikeasti yöunensa kauhun johdosta! itse olen ihan samanlainen enkä pysty lukemaan suunnilleen mitään kovin pelottavaa. alasalmelta olen muistaakseni lukenut jonkun muun teoksen, joka oli ihanan... "maallinen", joten ei jännittänyt liikaa. yleensä jätän kesken kirjan heti, kun ilmestyy jotain yliluonnollisuutta mukaan... taidan olla aika pelkuri!

    VastaaPoista