Marian Keyes: Hurmaava mies

Tässä kirjassa on sellainen kansi, joka oikein henkii lausetta: "Olen erittäin kevyttä hömpänpömppää". Toisin sanoen se henkii kaikkea sitä, joka saa minut yleensä perääntymään. On vaikea siis sanoa miksi tartuin tähän teokseen kirjastossa tai ylipäätänsä mikä sai minut lukemaan sen takakannen. Nimittäin takakansi oli se, joka sai minut laskemaan tämän kirjastokoriin ja raahaamaan kotiin. Hyvä että joku mystinen voima sai minut tekemään niin. Nyt muistan miksi tykkäsin lukea Marian Keyesiä teini-ikäisenä.

"Kaikki muistavat mitä tekivät päivänä, jolloin kuulivat hurmuripoliitikko Paddy de Courcyn menevän naimisiin. Mutta neljälle naiselle tuo uutinen on erityisen merkityksellinen. Stylisti Lolalla on toden totta syytä olla kiinnostunut siitä, kenet Paddy nai, sillä vaikka hän on tämän tyttöystävä, hän ei todellakaan ole tuleva morsian. Murheen murtama Lola pakenee Dublinista mökille Irlannin länsirannikolle. Mutta mikäli toimittajana työskentelevä Grace saa päättää, Lolan lepolomasta ei tule niin idyllistä kuin tämä toivoo. Hän tahtoo kirjoittaa paljastusjutun de Courcyn kihlauksesta ja uskoo, että Lolalla on siihen kaikki hänen tarvitsemansa tiedot. Myös Gracen sisarella Marniella on omakohtaisia kokemuksia Paddystä, mutta entä tämän tuleva vaimo, Alicia tunteeko hän todellisen Paddy de Courcyn?"

Kansi antaa kyllä aivan vääränlaista informaatiota tästä kirjasta. Hurmaava mies on kevyehkö viihderomaani, mutta siinä on myös sanomaa. Se käsittelee perheväkivaltaa, alkoholisimia sekä sivuaa seksuaalisia vähemistöjä. Keyesin tyyliin viihderomaaniin on saatu sisältöä hieman rankoillakin aiheilla, mutta kirja ei ole missään nimessä rankkaa luettavaa, vaan mukaan mahtuu glamouria ja rakkautta sekä sopivasti sydänsuruja ja pettymyksiä. Keyes ei kuitenkaan ähkyynnytä lukijaa rakkaudella ja romantiikalla tai sydänsuruilla, vaan suhteellisen paksut kirjat ovat aina olleet mielestäni hyvin mukavaa sekä sujuvaa luettavaa. Niin oli tämäkin.

 Tarina on jaettu neljän naisen kesken. Stylisti Lolan osuus on päiväkirjamuodossa ja hänen seikkailujaan pikku kaupungissa oli ehdottomasti hauskin seurata; transuiltoja, suhde lemmenjumalaan ja toipuminen sikamaisesta poliitikko de Courcysta. Lisäksi pienet puheenvuorot saa de Courcyn tuleva morsian Alicia, mutta hänen osionsa ovat vähäisimmät ja melkeinpä turhat, koska ne eivät tuo mitään antia tarinaan. Raskainta luettavaa oli Gracen kaksoissiskon Marnien osiot. Hän on kahden lapsen äiti ja naimisissa, mutta hänellä on alkoholiongelma, jota ei voi itse myöntää. Eihän hän ole alkoholisti, hän voi lopettaa juomisen koska haluaa. Grace taas on piinkova toimittaja, alussa jopa hieman ärsyttävä, mutta tarinan edetessä hänelle ehdottomasti lämpenee. Myös hän saa osansa umpikieron de Courcyn luonteesta.

Pidin myös juonikuviosta, jossa koko suhteiden soppa ja hurmaavan miehen vähemmän hurmaava luonnen paljastuu palapalalta. Kaikki selittyy lukijalle pikku hiljaa ja se on se juttu, joka piti minua nenä kiinni kirjassa. Oikein hakimalla hain hetkeä, jolloin saatoin lukea edes muutaman sivun eteenpäin, koska halusin tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Kuitenkaan kirja ei keskity pelkästään tähän punaiseen lankaan, vaan mukana on myös sivujuonia: viihdyttäviä sekä hauskoja sattumuksia että elämän varjopuolia. Lopussa kaikki langat solmiutuvat yhteen ja syntyy eheä kuva tapahtumista.

Tämä oli ehdottoman hyvää kesälukemista. Annan kirjalle arvosanaksi 4,5 / 5 pistettä

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Tammi

Ilmestynyt: 2008

Alkuteos: This Charming man

Sivuja: 631

Suomentanut: Liisa Laaksonen

-Aletheia