Beate Grimsrud: Hullu vapaana

Tämän lähemmäksi ei voi päästä ymmärtääkseen skitsofreniaa ja millaista on elää elämää ohjaavien äänten kanssa, elämää, jossa uhkia on joka puolella. Seinät säteilevät vaarallisesti, poliisi vakoilee, ikkunat vetävät puoleensa ja niistä voi liukua ulos. Beate Grimsrudin teos Hullu vapaana on kirjailijan osittain omaelämänkerrallinen kertomus kamppailusta sairauden kanssa, kaksikymmentä vuotta kestäneestä osasto- ja avohoito kierteestä sekä kannanotto medikalisaatiota vastaan. Teos vie lukijan hämmästyttävän iholle ja välillä voi jopa luulla tietävänsä miltä päähenkilö Elistä tuntuu.

Eli on kirjailija, jonka päänsisässä asuu ääniä, jotka ohjaavat hänen elämäänsä. On itkuinen Espen, leikkisä Emil, räyhääjä Erik sekä prinssi Eugen. Elin kasvutarinaa seurataan kirjassa useassa aikatasossa. Välillä palataan hänen lapsuutensa sekä nuoruuteensa, kunnes palataan nykyisyyteen seuraamaan hänen selviytymistään. Työnsä ansioista nainen jaksaa taistella harhoja ja pakkoliikkeitä vastaan, koska kirjoittaminen on hänelle kantava voima. Lopulta Eli löytää terapeutin, Jonatanin, jonka kanssa hän alkaa työstämään elämänhallintaa pienin askelin. Eli on se joka päättää, eivät pojat, jotka huutelevat hänen päänsä sisällä. Lisäksi hänellä on tukenaan huolehtiva ystävien tukiverkko.

Tarinassa annetaan monia mahdollisia selityksiä hulluudelle: lapsuus ja maanis-depressiivinen isä, epävarmuus omasta sukupuoli-identiteetistä, huumeiden ja alkoholin väärinkäyttö. On kuitenkin niin, että loppujen lopuksi mielenterveysongelmat ovat monen tekijän summa. Ei auta jäädä murehtimaan menneitä, vaan on suunnattava katse eteenpäin ja löytää tasapaino elämässä äänten kanssa. Kirjassa on siis sanomaa. Lisäksi myös korostetaan kuinka suuri vaikutus huolehtivalla ja vahvalla tukiverkostolla sekä antoisalla työllä on sairauden kanssa pärjäämisessä ja sitä vastaan taistelemisessa. Useakaan ei ole yhtä onnekkaassa asemassa. Mutta siltikkin välillä Elin valtaa tunne että pää halkeaa palasiksi, vaikka päässä olisi kuinka tiukka pipo hyvänsä.

Grimsrudin kieli on napakkaa, tiukka sanaista ja osuvaa. Lauseet ovat lyhyitä ja kursailemattomia, sillä Grimsrud ei turhia kaunistele vaan paukuttaa rehellisesti ilmoille kuinka asiat ovat. Tarina on aitoudessaan välillä jopa ahdistavaa luettavaa. Välillä oli ihan pakko lopettaa lukeminen kesken ja keskittyä muihin asioihin. Silti tämä on yksi tämän vuoden mielenkiintoisimpia kirjoja, joita olen lukenut. Lukiossa psykologia oli yksi  lempiaineeni, olin erityisesti kiinnostunut mielenterveysongelmista ja ahmin tietoa itseeni. Silti en lukiokirjoja kahlatessani oppinut yhtä paljon sairaudesta (tietenkin jotain teorianippelitietoa) kuin tätä kirjaa lukiessa. Välillä tuntui kuin olisin ollut ns. kärpäsenä katossa Elin aivoissa. Silti olen vahvasti vielä sitä mieltä, että vaikka mielenterveysongelmista kirjottaisi kuinka hienon ja intensiivisen tarinan, ei kukaan "mieleltään terve" pysty ymmärtämään sairautta täysin ja oikein.

Koko kirja on rehellistä ja täyttä asiaa. Suosittelen kyllä ehdottomasti tutustumaan teokseen, jos aihe vain kiinnostaa vähääkään. Vaikka luku-urakka tuntuikin ajottain todella raskaalta, oli teoksen lukeminen kannesta kanteen silti todella palkitsevaa ja antoisaa!

Annan kirjalle arvosanaksi 4,5 / 5 pistettä!

Osallistun kirjalla Mieleni on rajaton -haasteeseen sekä Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen maalla Norja.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Like
Ilmestynyt: 2012
Alkuteos: En dåre fri
Sivuja: 390
Suomentaja: Jonna Joskitt-Pöyry

-Aletheia

Kommentit

  1. Tämä vaikuttaa hyvin kiinnostavalta :) Täytyy lainata kirjastosta, kun varausjono purkautuu!

    VastaaPoista
  2. Ihana kirja! Tai siis, no, ei nyt ihana mutta vaikuttava.

    Uskon myös, että Grimsrudin oma sairaus on antanut avaimet näin hienon teoksen kirjoittamiseen - kirja on kuin psykoosissa kirjoitettu. Hieno kokemus.

    VastaaPoista
  3. Sattumalta löysin tän kirjan...oli niin hyvä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti