lauantai 11. elokuuta 2012

Katja Kaukonen: Odelma

Nainen nousee maalle joesta, joka on kuljettanut häntä pitkään. Hän repii itsensä irti maasta kuin sammaleen. Hän raahautuu talolle, joka on ollut hänelle joskus tuttu, jättäen peräänsä vihreän polun. Kettu naukaisee hänelle nimen: o-del-ma. Odelma tuntee itsensä yksinäiseksi ja tapaa pian miehen, joka kertoo nimekseen Freydman. Hänelle Odelma avaa talonsa oven.

En monesti pääse sanomaan etten tajunnut kirjasta kerrassaan mitään. Tai no ei ihan valehdella, tajusin tämän verran (saattaa sisältää juonipaljastuksia); nainen nousee joesta, jossa on viettänyt määrittelemättömän ajan, ei siis voi olla mikään tavanomainen ihminen. Hän raahaa tiensä talolle, joka on hänelle tuttu. Siellä on asunut hänen isoäitinsä ja äitinsä. Hän asettuu taloksi ja aivankuin talo huolehtisi hänestä sekä suojelisi häntä. Hän alkaa tuntemaan itsensä yksinäiseksi ja sopivasti kylän miehet jättävät rantaan virumaan miehen, jonka nimi on Freydman. Odelma ja Freydman laittavat hynttyyt yhteen ja Freydman alkaa remontoimaan taloa, ja tästä Odelma ei oikein pidä. Jossain lähistöllä asuu perhe, jossa on tyttö nimeltään Anna. Anna eksyy autiolletalolle (sen jälkeen kun hänen perheensä on lähtenyt kodistaan pakomatkalle), jossa Odelma ja Freydman asuu. Sitten hän katoaa. Itse tajusin että hän meni Odelman kohtuun, mutta voi olla että olen aivan hakoteillä. Sitten tarina alkaakin loppua. (Juonipaljastukset loppuu)

Olin kirjan luettuani ihan sillä mielellä, että mitä juuri tapahtui. Sen mitä juonesta ymmärsin vaikutti todella oudolta ja hajanaiselta, ei siittä oikein saanut kiinni. Tuntui että kirjassa oli keskitytty enemmän viilailemaan kieltä, joka oli runollisen kaunista. Se vilisi paljon luontoon liittyviä kielikuvia, joita en myöskään aina oikein tajunnut, vaikka kuinka yritin. Ne olivat vain liian taiteellisia ja korkealentoisia minun yksinkertaiselle pääkopalle. Putosin kirjan kärryiltä jo ihan alkuvaiheilla. Monet ovat olleet sitä mieltä että kirja avautuisi enemmän toisella lukukerralla. Voihan se olla mahdollista, mutta minä putosin niin kovaa, etten jaksa enään juosta kärryjä kiinni vaikka siihen voisi ollakkin mahdollisuus.

Sivuja kirjassa on vain vaivaiset 155, mutta luku-urakkana Odelma on vaativa. Tätä kirjaa kun ei lukaista vain läpi. Asioita ja niiden merkityksiä sekä yhteyksiä pitää jäädä miettimään. Kieli on paikoittain todella hankalaa, ja itselläni oli vaikeuksia saada kiinni kirjailijan käyttämistä kielikuvista. Odelma sai minut ihan päästä pyörälle ja kielikuvat vielä enemmän hämilleen. Minulle jäi mieleen pyörimään todella monia kysymyksiä: Menikö Anna kohtuun vain hukkuiko hän? Vai oliko se toukka, joka hedelmöitti Odelman? Jos ei niin minne se meni? Miksi Odelma oli ollut joessa niin kauan? Mikä Odelma oikein oli, vedetär? Mikä ketun yhteys tarinaan oli, muutakuin nimen antaminen?... Mutta tuossa oli vain pieni osa niistä kysymyksistä, joita kirjasin ylös lukiessani.

Mutta jos pitää lyhyistä kirjoista, jotka antavat haastetta ja ovat taiteellista proosaa, niin sellainen lukija voi löytää tästä kirjasta aarteen.

Plussaa voin kuitenkin antaa todella kauniista kannesta. Siinä on tunnelmaa ja värimaailmakin vetoaa minuun. Tuon kun saisi tauluna niin laittaisin sen makuhuoneeni seinää koristamaan. Kannen on suunnitellut Anna Makkonen.

Annan kirjalle pisteitä 1,5/5 pistettä! Yksi piste tulee kirjassa vallitsevasta mystisestä ilmapiiristä, salaperäisyyden usvasta. Puoli pistettä jaetusti kauniista kannesta sekä runollisesta kielestä, vaikka se sai minut välillä aivan läkähdyksiin.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 2011
Sivuja: 155

-Aletheia

4 kommenttia:

  1. Lainasin tämän juuri kirjastosta, mutta lukaistuani tekstisi, en ole varma haluanko lukeakaan Odelmaa :D Voiei..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD No kannattaa se vilkaista kansien väliin. Jokaisella meistä kun on erilainen lukumaku. :)

      Poista
  2. Minä nautin kirjan kielestä paljon, vaikka juoni/tarinan ydin jäikin vähän usvan taakse :) Toinen lukukerta saattaisi avata tarinaakin, mutta taidan tyytyä olemaan vähän pihalla ;)

    VastaaPoista