lauantai 4. elokuuta 2012

Kirsti Kuronen: Omenapuu laulaa

Nappasinpa nuortenosastolta kirjastosta tämmöisen uuden nuortenkirjan mukaan viime vierailulla. Omenapuu laulaa on tarina kahdesta lukion päättäneestä tytöstä ja heidän kesälomastaan. Tarkoituksena on lähteä yhdessä liftaamalla provinssirockkiin. Katri ja Riikka päättyvät kahden hauskan nuoren miehen, Eliaksen ja Tanun, kyytiin. Provinssirockin sijaan tytöt päätyvät mökkibileisiin, jossa on nuo ihanat pojat sekä liuta heidän ystäviään. 

Elias on runoilijasielu, jonka kuuluisa runoilija-äiti on tallonut jalkoihin. Elias runoilee itsensä suoraan Katrin sydämeen, mutta reissu saa kuitenkin ikävän käänteen, kun Elias katoaa jälkiä jättämättä. Voiko Katrti ymmärtää tämän herkkäsieluisen miehen unelmaa? Kuinka Eliaksen käy?

Ajattelin, ettei minunkaan lakkiaisistani ole kauaa aikaa, tässä kirjassa voisi olla minulle jotain tarttumapintaa, jotain johon voisin samaistua. No eipä tässä oikeastaan ollut. Kaksi päähenkilönä toimivaa tyttöä Katri ja Riikka ovat ihan jotain muuta mitä minä olin 18-vuotiaana. Olin 70 sivun paikkeilla aivan varma, että haluan jättää tämän kirjan kesken. Oikein mitään ei tuntunut tapahtuvan, slangiin taittava kieli ärsytti ja englannin tunkeminen Katrin puheeseen sai hänet vaikuttamaan pissikseltä. Laitoin kirjan sivuun, mutta palasin siihen kuitenkin parin päivän päästä.

Kirja on todella nopea lukuinen, joten ajattelin selata kirjan kuitenkin loppuun, jospa se vaikka vielä yllättäisi positiivisesti. Tapahtumat jäivät kyllä todella laimeiksi, mutta kieleen ihastuin aivan uudella tavalla. Slangi ja englanti eivät enään häirinneet ja Kurosen käyttämät kielikuvat alkoivat tuntumaan nokkelilta ja paikoittain jopa kauniin runollisilta. Hän on osannut ujuttaa tekstiin sutkautuksia, jotka saivat minut hymyilemään. Eliaksen sepittämiä runoja en kyllä oikein ymmärtänyt missään vaiheessa, mutta en ole koskaan ollut runoihmisiä. 

Ei tämä minuun oikein uponnut, mutta tulipahan kuitenkin luettua. Ehkä olisin tykännyt tästä enemmän 7 vuotta sitten, kun olin 14-vuotias. Silloin täysi-ikäisyys, unelmien seuraaminen ja tulevaisuus tuntuivat taianomaisilta asioilta. Toisaalta kirjassa esiintyvät eivät ole ihan sitä tavallisinta nuorisoa. Riikka on pianovirtuoosi, Katri ja Elias ällän ylioppilaita, Elias on vielä kaiken lisäksi lahjakas runoilija. Vilho taas on rikkaan perheen poika, joka opiskelee yliopistossa lakia. Eli ei ihan mitään Matti Meikäläisiä, vaan jotain nuorison älymystöeliittiä. Kirjassa oli myös paljon erilaisia teemoja, joita kuvattiin vain hyvin pinnallisesti. Olisin toivonut enemmänkin että olisi ollut pari kantavaa teemaa, joita olisi käsitelty syvällisemmin. Se olisi tuonut kirjaan enemmän syvyyttä ja tarkoitusta. Nyt se oli enemmänkin vain tapahtumien eteenpäin paukuttamista ja jäi hyvin pintaliitoiseksi. Toisaalta, tarviiko kaiken aina ollakkaan niin syvällistä ja vakavaa?

Annan kirjalle arvosanaksi 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Karisto
Ilmestynyt: 2012
Sivuja: 276

-Aletheia

5 kommenttia:

  1. Minulla olisi myös tarkoitus lukea tämä. Toivottavasti löydän kirjasta 'sitä jotakin', joka saa jatkamaan.

    Kaunis kansi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on kyllä kaunis.

      Toivottavasti löydät "sitä jotakin" tästä! :)

      Poista
  2. Minulla on ollut tästä kirjasta kansikuva perusteella ihan väärä kuva! Luulin tämän olevan nuoremmille, ja vähän runoromanttinen... tämä olisi voinut tenhota minuun suosikki-ikäisenä, tässä iässä luen taas mieluummin runotyttömeininkiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuunkin tuo runotyttö meininki vetoaa enemmän. Tämä on tosiaankin enemmän nuorukaisille. Vaikken minäkään mitenkään hirmuisen vanha ole, mutta kasvanut jo yli tälläisesta kirjallisuudesta. :D

      Poista
  3. Itse olen 15 vuotias ja tämä on mielestäni kivaa luettavaa : D En tosin ole lukenut kirjasta kuin ensimmäisen osan : )

    VastaaPoista