Jamaica Kincaid: Katoava Paratiisi

Ihan pakko hehkuttaa, ennenkuin alan kirjasta puhumaan, että latasin omppupuhelimeen ihan mahtavan Vintage Camera ohjelman, joilla saa muokattua kuvia tälläisiksi nostalgisiksi. Joten, voitte odottaa tämmöisiä amatöörimäisiä kirja kuvia, joita olen intopinkeänä räpsinyt Vintage Cameralla.

Sitten itse kirjaan. Kyseessä on siis Jamaica Kincaidin Katoava Paratiisi, joka tunnetaan myös, ainakin englannin kielellä, nimellä Annie John. Kirjassa seurataan Annien varttumista aikuiseksi. Pienenä tyttönä Anniella ja hänen äidillään on lämmin ja läheinen suhde, joka lämmittää pienen tytön sydäntä Antiguan paahtavan auringon alla. Kun Annie aloittaa koulun, alkaa pikku hiljaa äiti etääntyä tyttärestään, juuri aikuisuuden kynnyksellä he tuskin osaavat olla enään luontevasti toistensa seurassa. Äidin ja tyttären välinen suhde ei siis ole aivan helppoa tuossa paahtavan kuumassa maailmankolkassakaan. 

Mielenkiintoinen kasvutarina. Annie John oli todella viihdyttävä persoona kaikkinen kolttosineen ja pohdintoineen. En vain oikein saanut kiinni miksi äiti alkoi yhtäkkiä käyttäytymään niin tytärtänsä kohtaan. Toisaalta, tarina on kerrottu lapsen näkökulmasta. Jos äiti olisi saanut puheenvuoron, niin olisi todennäköisesti ollut aivan erimieltä asiasta. Joskushan napanuora on pakko katkaista, eikä teini-ikäiset nuoret, varsinkaan tytöt, ole aina sieltä helpoimmasta päästä. Mietin myös kulttuurisia tekijöitä, olisiko niillä ollut vaikutusta? Suhteen muuttuminen tuntui kuitenkin pääasiassa melko radikaalilta ja kärjistetyltä, kun Annie ei ollut mikään "ongelmanuori", vaan koulussa menestyvä tyttö, jolla oli omat kolttosensa niinkuin varmasti kaikilla meillä on ollut. Olisin ymmärtänyt paremmin, jos kyseessä olisi ollut hermoja raastavan vaikea tapaus tai jos välit olisivat parantuneet loppua kohden. Monella nuorella varmasti alkaa ottaa vanhemmat kupoliin kaikkinen sääntöineen ja määräyksineen, mutta yleensä jossain vaiheessa tulee se taitekohta, jolloin ymmärtää miksi niitä sääntöjä ja määräyksiä on. Valaiskaa joku minua, joka on sukeltanut syvälle kirjan rivien väliin. Minä en sinne päässyt tai sitten minulta on lukiessa mennyt jotain pahasti ohi.

Minua jäi kuitenkin häiritsemään muutama seikka, joista päälimmäisenä juonen laimeus. Se ei tuntunut pääsevän käyntiin missään vaiheessa, eikä se saavuttanut mitään huippukohtaa. Vaikka lähempänä loppua Annie sairastuu, se tuntui lähinnä vain surkealta yritykseltä jännittää lukijaa... Kielikin oli melkoisen ponnetonta, mutta lienekö vika suomentajassa vai ihan itse kirjailijassa. Kaiken kaikkiaan, näistä seikoista huolimatta, olin tyytyväinen lukemaani. Sivuja oli sen verran vähäsen, ettei kerennyt alkaa kunnolla nakertamaan, vaan kirjan kannet sai painaa kiinni ennen ärsyyntymisen multihuipentumaa. Juonikin etenee verkaiseen tahtiin. Sehän se tästä olisi vielä puuttunut jos tarina olisi jäänyt jauhamaan paikoileen.

Annan kirjalle arvosanaksi 2,5 / pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Kirjayhtymä
Ilmestynyt: 1985
Alkuteos: Annie John
Sivuja: 132
Suomentaja: Sinikka Buckley

-Aletheia

Kommentit

  1. Minulla oli tämä joskus tenttikirjana opinnoissani, mutta ei tämä minuunkaan juuri tehnyt kummoisempaa vaikutusta. Nyt kun luin arviosi, niin ei tullut paljonkaan muistikuvia koko kirjasta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti