torstai 4. lokakuuta 2012

Andreï Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia

Makinen Ikuisen rakkauden kosketuksia koostuu kahdeksasta kertomuksesta. Ne ajoittuvat 1960- ja 1980-luvun sodanjälkeiseen Neuvostoliittoon.  Tarinoissa sivutaan erilaisia rakkauksia, kertojana on aina mies, mutta pääasiassa se on kuvausta neuvostoajan todellisuudesta.

En kerrassaan millään päässyt kirjaan sisälle. Luin ja varmasti luin joka sanan, joskus luin virkkeitä jopa kahteen kertaan. Silti kirja ei avannut ulottuvuuksiaan minulle. Tätä kirjaa pitää lukea ajatuksen kanssa, pikku hiljaa. Vaikka sivuja on vain 158, minulta vei 4 päivää lukea tämä loppuun. 

Tarinat olivat ajoittain melko puuduttavia ja kieli joskus jopa yltiökaunista. Lukiessa tuli hyvin pian olo, että plaah plaah ja plaa plaa. Yleensä luen mielummin kirjaa ja jätän mm. vaikka tiskit suosilla odottamaan myöhempää ajankohtaa. Lukiessa iski monesti oikein himo päästä tekemään kaikkea muuta, vaikka niitä inhottavia kotitöitä, joita normaalisti välttelee viimeiseen asti. 

Kirja sai minut puutumaan, pitkästymään ja ennen kaikkea hämilleen. Olin sekaisin suurimman osan ajasta. En saanut kahdeksan kertomuksen palasia lomittumaan yhteen sopivaksi kokonaisuudeksi, vaan kaikki on mielessäni levällää kuin Jokisen eväät. Sain kuitenkin irti kuvausta Neuvostoliitosta ja rakkauden kosketuksista, joten ei kai tämä lukukokemus mennyt sitten ihan harakoille. Tiedän että teoksessa on jokin syvempikin idea, joka lymyää rivienvälissä. Minä en sitä sieltä löytänyt, mutta joku toinen lukija sen voi sieltä kaivaa esille. 

Miksi luin kirjan sitten loppuun, jos se kerran oli niin vastenmielinen? Tätä olen kysynyt itseltäni muutamaan otteeseen. En keksi mitään hyvää vastausta... Kai se oli jonkin asteista kunnianhimoa, kyseessä oli sentään aikamme kertojia sarjan teos, joten oletin sen olevan hyvä. Ehkä vähäinen sivumäärä, eihän alle 200 sivun kirjaa voi jättää kesken, sehän olisi jo luovuttamista pahimmasta päästä.

Tulipahan luettua. Mitään ei jäänyt käteen, muutakuin astetta kovempi hämmennys ja suuren suuri pettymys. Yhden plussan voin kuitenkin antaa, tai oikeastaan puolitoista. Puoli pistettä tulee kauniin runollisesta nimestä ja yksi piste älyttömän kauniista kannesta!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 2012
Alkuteos:  Le livre des breves amours eternelles
Sivuja: 158
Suomentanut: Annikki Suni

-Aletheia

5 kommenttia:

  1. Aletheia, hämmästyttävää;-) Tämä oli minulle ensimmäinen Makine, sillä olen yrittänyt lukea paljon kehuttua Ranskaliasta testamenttia, mutta SIIHEN minä en päässyt sisälle, tähän sen sijaan kylläkin erittäin hyvin. Koko ajan kun luin tätä mielessäni oli tietysti Neuvostoliiton historia etc. Pidin kielestä, joka tosin oli yltiökaunista, mutta tähän se mielestäni sopi.

    Minäkin olen toisinaan kokenut suuria pettymyksiä suosikkikirjojenkin parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pyyhin sitten suosiolla Ranskalaisen testamentin lukulistalta tai jätän sen odottamaan jonnekkin vuosien päähän. Et ole ensimmäinen, joka sanoo kyseistä kirjasta samaa. Vielä kun minun ensimmäinen Makine oli karvas pettymys, ei paluu kirjailijan pariin tunnu kutkuttelevalta.

      Suosikkikirjojen kohdalla sitä jotenkin ennalta varautuu pitämään niistä, koska miksipäs muuten ne olisivat suosikkikirjoja, jos ne eivät olisi hyviä. Sitten pettymys onkin suurempi, jos kirja ei yllä odtusten tasolle. Mutta lukijoita on joka lähtöön, kaikki ei vain voi miellyttää kaikkia. :)

      Poista
    2. Siis voimme antaa kaikkien kukkien kukkia! Sanotaan, että niin monta on makua kuin on miestä. Varmaan miehiin nyt lasketaan naisetkin.

      En ole ikinä yrityksistä huolimatta saanut luettua Saatana saapuu Moskovaan. Ennen helvetti jäätyy, kuin sen kirjan luen;-)

      Poista
    3. Itse pidin kovasti Saatana saapuu Moskovaan kirjasta, mutta minun kohdallani mm. Taru Sormusten herrasta-sarja oli sellaista tervassa tarpomista ettei mikään tässä maailmassa saa enään koskemaankaan em. kirjoihin tai muihinkaan kyseisen kirjailijan kirjoihin. Olen kokeillut muutamaa muutakin hänen kirjaansa ja e-ei ole yhtään minulle. :D

      Poista
    4. Mutta olin sinnikko ja luin TSH kirjat, puolihuolimattomasti, hyppien ja pomppien, ähkien ja puhkien. :DDD

      Poista