L. M. Montgomery: Sara, tarinatyttö

Sara, tarinatyttö on uusi suomennos kirjasta Sara Stanleyn tarinat. Suomentajana on toiminut Sisko Ylimartimo ja uutta käännöstä hän perustelee sillä, että haluaa suomentaa myös aiemmin suomentamattoman jatko-osan The Golden Road.

Tavanomaisista tyttökirjoista poiketen Sara, Tarinatytössä on poikkeuksellinen kertojaratkaisu. Tarinaa kertoo aikuinen mies, joka palaa muistoissaan Prinssi Edwardin saarella vietettyy taianomaiseen lapsuuden kesään. Beverley, kertoja, kuului ystäväporukkaan, joka koostui niin sukulaisista kuin naapureistakin. Tähän porukkaan kuului myös tyttö nimeltään Sara, jota kutsuttiin myös Tarinatytöksi.

Saralla oli lahja kertoa tarinoita, niin että kuulijakunta eläytyi niihin täysin rinnoin. Tyttö osasi saada kertotaulunkin kuulostamaan jännittävältä. Saralla oli tarina takataskussaan jokaiseen käänteeseen. Itselleni tarinoista vahvimpana jäi mieleen Ylpeän prinsessan morsiushuntu.

Ihana kertomus kerrassaan. Minusta on aina mukava välillä lukea tyttökirjoja, jotka olivat suosikki lukemistoani lapsena. Monesti lukiessa palaakin lapsuuden muistoihin. Niin kävi tätäkin lukiessa, sillä Montgomery on kuvannut hienosti lasten mielenmaisemaa.

En silti pitänyt tästä kirjasta niin paljoin kuin muista lukemistani Montgomeryn kirjoista. En eläytynyt tähän läheskään yhtä paljon kuin esimerkiksi Anna kirjoihin. Onko syynä ikä? Olin muistaakseni 12-vuotias, kun ensimmäisen kerran luin Montgomerya. Muistan vieläkin kuinka haltioissaan olin löydettyäni kyseisen kirjailijan. Ehkei Montgomery ei pysty lumoamaan samalla tavalla kuin kymmenen vuotta sitten.

Voisiko syynä olla se, että kirja on Montgomeryn varhaistuotantoa eikä kirjailijan taito ole vielä  hioutunut huippuunsa? Minusta esmerkiksi Saran kertomia tarinoita oli liikaa, eivätkä kaikki olleet yleensäottaen edes hyviä. 

Oli kirja kuitenkin luettava ja sai minut ajottain hyvälle tuulelle. Voi kuinka haluaisinkaan nähdä tuon hedelmätarhan, jossa niin monet leikit ja tarinat kimpoilivat ilmoille. Hedelmätarhan, johon on istutettu oma hedelmäpuu syntyneille lapsille ja muille merkkitapahtumille. Eikä kirja ollut mitenkään niin " huono" ettenkö lukisi toistaosaa, kunhan saan sen käsiini. Vanhoissa tyttökirjoissa kun on se oma nostalgiaa luova tunnelmansa.

Annan kirjalle arvosanaksi 3/5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Minerva
Ilmestynyt: 2010
Alkuteos: The Story Girl (1911)
Sivuja: 298
Suomentanut: Sisko Ylimartimo

-Aletheia

Kommentit

  1. Haluaisin kovasti lukea tämän kirjan! Montgomeryn tuntemattomista tyttökirjoista olen lukenut ainoastaan Sinisen linnan, ja tämä sekä Vanhan kartanon Pat ja Hedelmätarhan Kilmeny kiinnostavat.

    VastaaPoista
  2. Minä myös haluaisin! Olen kuullut aiemmin kirjan nimeltä, mutta nyt kun tiedän, mistä kirjassa on kyse, niin kiinnostus syttyi. Tuo kertojaratkaisu ja menneiden muistelu kuulostavat vaan niin kivoilta ja mielenkiinoisilta. Ja Montgomery, erityisesti Annat ovat lemppareitani :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti