Päivi Alasalmi: Tuo tumma nainen

Tuo tumma nainen on Alasalmen kolmen naisesta kertova kirjan keskimmäinen osa. Kirjat ovat siis irrallisia teoksia toisstaan, mutta niitä yhdistää naiseus. Kirjan kansi ennakoi kauhua, johon on sekoitettu romantiikkaa. Värit huokuu myrkyllisiä juonia ja nimi huutaa jo että kirjassa painiskellaan ihmissuhde kiemuroissa - joku tumma nainen tulee ja sekoittaa pakan. Näin ajattelin lainatessa kirjaa kirjastosta. Alasalmi on hurmannut minut aikaisemmin teoksillaan Vainola ja Metsäläiset. Kirjat ovat olleet mukaansatempaavia, kutkuttavan jännittäviä olematta kuitenkaan liian pelottavia. Odotukseni olivat siis melkoisen korkealla tämän kirjan suhteen.

Helena ja Hannu asuvat onnellisena täydellisessä talossa, joka sijaitsee täydellisen puutarhan keskellä. Lapset ovat muuttaneet omilleen ja elämä rullaa mukavasti urillaan. Helenan poika Ohto kuitenkin tuo miniä ehdokas Pauliinan näytille. Helena ei voi olla pitämättä tuosta tummasta naisesta, joka on valloittanut hänen poikansa sydämen. Kun Pauliina tulee raskaaksi, kutsuu anoppi poikansa kasvavan perheen kattonsa alle asumaan. Ensin kaikki näyttääkin sujuvan mallikaasti...

Kirjassa Pauliinan ja Helenan maailmat sekä unelmat joutuvat törmäyskurssille. Helenan on Italiasta unelmoiva esteetikko, joka pyrkii pitämään kaiken koossa ja haluaa nähdä kaikessa vain kaunista. Pauliina on laskelmoiva nuori nainen, joka on kokenut menneisyydessään vaikeita asioita. Aivan mahtava juoniasettelu, mutta silti kirjan loputtua oli sellainen olo että jotain jäi puuttumaan. Olisin kaivannut enemmän sivuja, syvempää kerrontaa ja tyhjentävämpää loppua...

Mielessäni kävi, että onko kirjailijalla ollut vähän hoppu kirjoittaessa...? Kerronta vain solahtelee eteenpäin huimalla vauhdilla, oikein missään asiassa ei sukelleta syvälle, vaan tarina etenee pintaliitoisesti loppuun. Jossain vaiheessa puolivälin jälkeen alkaa tapahtua rytinällä, vähän liiankin kovalla rytinällä. Poikkeuksellisesti kirja oli aika paljolti myös ennalta-arvattava, mikä oli minulle pettymys. Olisin myös toivonut että Pauliinan motiiveja olisi valotettu enemmän, tälläisenaan kirja jättää lukijan arvailujen varaan. Tuntuu vain etten saanut tarpeeksi tarttumapintaa, vaikka yleensä pidän siittä että kirjassa jätetään jotain ajateltavaa itse lukijallekin.

Jälkimainigit kirjasta on siis hyvin ristiriitaiset, mielikuvaani kirjasta voisi kuvailla näin: katselen autonikkunasta maisemia, nään jotain hyvin mielenkiintoista, jota tekiksi mieli käydä tarkastelemassa lähempää, kosketella ja haistella, mutta kuski painaakin kaasua ja maisema jää taakse pienenä arvoituksena.

Silti Alasalmessa on sitä jotain, jota ei vain voi sanoin kuvailla. Siispä tartun jatkossakin hänen tuotantoonsa. Hänen kirjoissaa on helppolukuinen teksti, mutta pinnanalla poreilee ja kuohuu. Siksi en haluakkaan lytätä tätä kirjaa täysin, koska oli siinä hyvääkin. Enpä minä muuten sitä olisi loppuun lukenutkaan. Alasalmi rikkoo kauniin perheidyllin, lisäksi koukkuna on naisien tarkoin varjellut salaisuudet. Naisten välistä suhdettakin on kuvattu ällistyttävän tarkkanäköisesti.

Annan kirjalle arvosanaksi 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Julkaistu: 2006
Sivuja: 196

-Aletheia

Kommentit

  1. Heh, tämäpäs taas sattui: meinasin nimittäin lainata tämän ihan hiljattain kirjastosta. Sitten kumminkin oli niin paljon muuta lainattavaa ja luettavaa, että tämä jäi vielä odottamaan. Hauska lukea arvio tästä, entisestään vain vahvistui ajatus, että tämä pitää lainata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kannattaa kyllä ehdottomasti lukea. :)

      Poista
    2. Kirjoitin tästä kirjasta pari päivää sitten, laitan sinne vielä linkin tähän sinun tekstiisi, sillä tässä tulee esille vähän eri näkemystä kuin minulla. :)

      Poista
  2. Minä pidin tästä paljon. Houkutteli lukemaan harvinaisen vahvasti. En nyt ihan kertaistumalta lukenut, mutta melkein. Sellaista ei minulle useinkaan satu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kertaistumalta lukeminen on nykyään minullekkin harvinaislaatuinen tapaus. Useinkaan tilaisuutta sellaiseen ei ole, vaikka olisikin hyvä kirja. Mutta onneksi hyvän kirjan pariin on aina mukava palata. :)

      Poista
  3. Kirjoitin juuri joulun alla avaamassani kirjablogissa esseen tämän väkevän kirjan väkevästä aiheesta, psykopatiasta! Tervetuloa sinnekin lukemaan, kommentoimaan ja keskustelemaan! http://slow-read.blogspot.fi/
    Taija

    VastaaPoista

Lähetä kommentti