Susan Fletcher: Noidan rippi

Olen rakastunut, olen kertakaikkiaan sydänjuuria myöten rakastunut Susan Fletcherin Noidanrippiin. Niin kaunis, niin jännittävä, niin puhutteleva, niin tunnelmallinen, niin hyvin kirjoitettu ja niin niin niin... paljon kaikkea.

Corrag on saanut koko ikänsä vasten kasvojaan noitaa, akkaa ja Pirun morsianta. Samoin on saanut hänen äitinsä ja äidin äitinsäkin. Kun Corragin äiti Cora joutuu teloitettavaksi, hän kehoittaa tytärtään hyppäämään hevosen selkään ja ratsastamaan luoteeseen. Äiti on myös kehoittanut tytärtään pitämään mielessä ettei koskaan rakasta ketään!

Corrag ratsastaa luoteeseen ja päätyy Skotlantiin, jonne hän asettuu asumaan raakalaismaiseksi väitetyn klaanin maille. Sieltä Corrag löytää kodin, jossa hänet vihdoin hyväksytään sellaisena kuin hän on. Kyläläiset joutuvat kuitenkin häikälemättömän juonen uhreiksi ja koko kylä tuhotaan. Corrag otetaa kiinni ja asetetaan noitana syntipukiksi epäonnistuneelle hyökkäykselle, sillä osa kyläläisistä onnistui pakenemaan. 

Kuolemaantuomittuna hän kohtaa kirkonmiehen, joka on jakobiitti ja kiinnostunut tuon laakson tapahtumista. Corrag alkaa kertoa kirkonmiehelle tarinaansa ja pian he huomaavat ystävystyneensä ja maailmojensa muuttuneen.

Corrag oli yksinäinen ja syrjitty tyttö erilaisuutensa vuoksi. Enään ketään ei polteta roviolla sen takia, mutta yhä vain ihmiset tuomitsevat toisensa erilaisuuden takia. Corrag kuitenkin sai helpotusta yksinäisyyteensä luonnosta, ja voi kuinka hän osasikin arvostaa luonnon yksinkertaista kiertokulkua, kauneutta ja viehätystä. Itse ei monesti osaa arvostaa hiljalleen satavaa ensilunta, kajastavaa taivaanrantaa, solisevaa puroa tai lintujen laulua. Jotenkin tämä kirja kuitenkin avasi silmiä ja ulos lenkille lähti avoimemmin mielin. Katselin lakastuvaa luontoa ja vedin raikasta syysilmaa keuhkoihin nautinnolla, hymyilin kun kirpeä pikku pakkanen nipisteli poskia kevyen tuulen hengähdellessä. Miksi ihminen sulkee silmänsä luonnon kauneudelta kaiken arjen kiireen keskellä? Miksi ihminen ei ole koskaan tyytyväine vallitsevaan tilaan, vaan talvella kaipaa hellettä ja helteellä viileyttä ja jopa lunta?

Kirja koostuu Corragin kertomuksesta, jossa hän kertoo kirkonmiehelle tarinaansa ja palaa muistoissa taaksepäin. Jokaisen kappaleen lopussa on vielä tuon kirkonmiehen, Charlien, kirje vaimollee Janelle, joissa hän kertoo kohtaamisistaan Corragin kanssa sekä pohtii kohtaamisten herättämiä ajatuksia että tuntemuksia. Lisäksi kirjeissä avataan tuon hyökkäyksen syitä ja seurauksia, joita Charlie on saanut selville utelemala ihmisiltä lähikylässä. Jokainen kappale alkaa yrtinnimellä, ja tämän yrtin ominaisuuksia ja käyttötarkoituksia pohjustetaan pienellä tietoiskulla. Yrtit liittyvät läheisesti kirjaan, koska Corrag tunsi yrtit hyvin ja käytti niitä parantamiseen. Siksipä häntä suurimmalta osin pidettiinkin noitana, muuta noituutta kirjassa ei suuremmalti esiinnykkään ellei ennustamista lasketa.

Hyvin vetoavasti ja kauniisti kirjoitettu kirja. Loppuratkaisu ei täysin tyydyttänyt minun romantiikan nälkääni, mutta ehkäpä se onkin lukijasta kiinni pitääkö kirjan loppua onnellisena vai vähemmän onnellisena, surullinen se ei kuitenkaan ole missään tapauksessa. Lue ja koe, en voi muuta sanoa.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä, sillä se teki minuun suuren vaikutuksen ja avasi silmiäni. Vielä pitkästi lukemisen jälkeen haikailen kirjan tunnelmiin ja eläväisiin luontokuvauksiin.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Like
Ilmestynyt: 2011
Alkuteos: Corrag (2010)
Sivuja: 400
Suomentanut: Jonna Joskitt

-Aletheia

Kommentit

  1. Minäkin muistan, kuinka kirjan jälkeen koiraa ulkoiluttaessani omaksuin luonnon kauneuden paljon syvemmin! Kuvailu oli hienoa ja runollista, mutta muistelen että meinasin itse vähän puutua juuri tuon jatkuvan kuvailun takia. Tätä kirjaa pitää kyllä ehdottomasti lukea omassa rauhassa, jotta tunnelmaan pystyy kunnolla syventyä!

    VastaaPoista
  2. Tämä on todellakin hyvä, miltei täydellinen kirja. Ellei Fletcher olisi kirjoittanut sielukirjaani, Meriharakoita, tämä olisi minunkin ykklseni häneltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meriharakat odottaa minulla hyllyssä lukemista! Odotan innolla mitä kannet pitävät sisällään, sillä sitä on kehuttu kovasti! :)

      Poista
  3. Oi ihanaa että sinäkin rakastuit! Sain taas kylmät väreet kulkemaan kiireestä kantapäähän kun luin tätä tekstiäsi ja palasin kirjan tunnelmaan. Noidan rippi pitääkin parhaillaan hallussaan kärkipaikkaa lempikirjojeni listalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Noidan rippi minullakin ampaisi suoraan lempikirjojen kärkeen! :)

      Poista
  4. Kiva että ihastuit tähän! Minä luen juuri Fletcherin Irlantilaista tyttöä ja olen kovin ihastunut siihen. Tämäkin menee siis lukulistalleni :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin kans kovasti Irlantilaisesta tytöstä, muistaakseni luin sen melkein yhdeltä istumalta niin kovasti se veti minut imuunsa. :)

      Poista
  5. Voi miten Fletcerh osaa kirjoittaa! Eläydyin Corragin tarinaan hyvin vahvasti, tunsin hevosen tuoksun, tuulen, kylmyyden, kaiken. Hieno tarina! Innolla odotan seuraavan Fletcherin kirjan lukemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin odotan minäkin, kunhan tuon kirjastopinon saan tuhottu niin tartun Meriharakoihin. :)Fletcher osaa kyllä kirjoittaa todella hyvin!

      Poista
  6. Kirjoitit tästä niin hyvin, että vaikka olin jo päättänyt olla lukematta tätä, niin nyt on pakko lukea!

    VastaaPoista
  7. Noidan rippi on minulle todella tärkeä kirja. Upposin siihen syvälle silloin kun sen luin ja hengitin sen maailmaa. Minullakin tuli hirveä ikävä, emmekä ole ainoita. :)

    VastaaPoista
  8. Vaikuttaa kirjalta johon voisin upota. :) Heitin sinua blogissani tunnustuksella, vaikka tiesinkin sinun jo saaneen sellaisen. Kerta kiellon päälle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tunnustuksesta! Tähän kirjaan kyllä uppoaa ja syvälle, tai niin ainakin minulle kävi. :)

      Poista

Lähetä kommentti