sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Luukku 15: Joulurunoja

Sanon aina etten ole runo ihmisia, mutta on minulla muuta suosikki jouluruno. Ajattelin nyt esitellä niistä muutaman teille näin päivän myöhässä. Eilen oltiin miehen ja lapsen kanssa jouluostoksilla ja kaikessa siinä hulinassa, paketoimisessa ja muussa mukavassa ei kerennyt edes muistaa koko luukku 15:n julkaisemista. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)


Joulu on kuusenneulasten
 ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen sykähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita,
ja laskemme kynttilöiden liekkejä,
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa,
pienissä käsissään ja lempeitten juhtien
huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.
-Mika Waltari-


 Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hankitanteret,
tuikkii taivaan tähtivyö -
pyhä nyt on jouluyö.
Katso: valo välkähtää,
hanget kaikki kimmeltää,
yli vuorten, metsien
käy kuin välke siipien.
Se on jouluenkeli.
Herra hänet lähetti
kanssa joululahjojen
luokse pienten lapsien.
Vaikka häll´ on kädessään
niinkuin kulkis kylvämään
ja hän kyllä kylvääkin,
mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita,
eikä leikkikaluja,
niitä isä, äiti suo.
Mitä jouluenkel´ tuo?
Puhtahia aatteita,
kultaisia kuvia
Suomen lasten sydämiin,
mökkihin ja palatsiin.
Niitä hänen vakastaan
vapiseepi yli maan
niinkuin pikku tähtiä -
eikö se oo ihmettä?
Mutta yhä kummempaa
viel´ on mitä kerrotaan:
kulkiess´ sen enkelin
lapsiks muuttuu vanhatkin.
Sitä et kai ymmärrä.
Kysy sitä äidiltä!
Sitten siunaa itsesi,
nuku - saapuu enkeli.
-Eino Leino-





-Aletheia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti