tiistai 18. joulukuuta 2012

Luukku 17: Joulustressi

Koska olen nyt itse havainnut itsessäni päätä nostavaa joulustressiä päätin avautua siittä tännekkin ennen varsinaista aiheitta. Siis eikö joulun pitäisi olla rauhallinen perhejuhla? Miksi sitten joulunalla tuntuu siltä että voisi ottaa menolipun vaikka Timbuktuun ja jättää koko joulutouhotuksen tänne? Itse ole nyt muutaman päivän juossut vauva kainalossa siellä sun täällä. Lahja sille, lahja tuolle. Jonottanut hikihatussa kiukuttelevan lapsen kanssa iäisyyen kassajonossa yhden ainoa lahjan takia. Varustanut jääkaapin niin täyteen, että voisi luulla että ole varustauntunut sotaan tai katovuoteen. Siivonnut niin etten enään itsekkään löydä puolia tavaroista, jotka olen siirrellyt edestä pois joulukoristeiden tieltä. Vielä pitäisi kuusi penkoa varastosta, etsiä koristeet ja sitten vielä koristella. Sitten saa silmä tarkkana valvoa ettei pikkumies kaada kuusta niskaansa, kun ryömii tutkimaan uutta ja ihmeellistä asiaa. 

Entäs sitten se lahjojen kuskaaminen oikeille vastaanottajille? Auton kilometrimittari rullaa uhkaava vauhtia kohti seuraavaa huoltoa, kun pitää toimittaa paketit ympäri lähitienoota. Voi tuntea itsensä melkein joulupukiksi, kun kiertää talosta taloon pullottavien lahjapussukoiden kanssa. Kahvi tulee korvista ulos, kun joka pirtissä pitää pysähtyä juomaan kahvit ja syömään piparkakkuja. En edes hirveästi tykkää piparkakuista!

Joulunaikaan voi tuntea itsensä myös alkavaksi dementikoksi. On kertakaikkiaan ihan liikaa muistettavaa ja liian paljon tehtävää suhteutettuna siihen kuinka monta tuntia on vuorokaudessa ja ihmisellä on vain kaksi kättä. Muista postittaa joulukortit, niin mutta postimerkit jäi ostamatta. Leipoa hilittömät määrät torttuja ja pasteijoita (pakkaseen), niin mutta unohdin ostaa hillon ja jauhelihan. Kummilasten lahjat on ostamatta ja se sata pakettia odottamassa paketointia kaapin päällä, niin mutta kun teippi loppu. Muista osta kinkku, uunirasioita, kinkkupussi, energiajuomaa, energiajuomaa, energiajuomaa ja kaupanpäälle muutama vuorokausia armon aikaa. Joulun aikaan aivoista tuntuu tulevan siivilä, jonka läpi valuu kaikki muistettava kankkulan kaivoon ja sen johdosta asunnon seinät pursuaa post-it lappuja, joissa lukee hevosen kokoisilla kirjaimilla että: MUISTA! Voi, kun muistaisikin katsoa muistilappuja, että muistaisi muistaa...

Mutta onhan se niin, että aika kuluu ainakin mukavasti touhottaessa. Illalla ei tarvitse paljon unta houkutella, kun nukahtaa jo sänkyyn kömpiessä. Ja kaikki vaiva palkitaan, kun näkee lasten ilon aattona, saa viettää aikaa itselle tärkeitten ihmisten kanssa. Kaikki koristelu, kynttilöiden käryyttäminen ja siivoaminen luo ihanaa tunnelmaa kotiin sekä valoa pimeyden keskelle. Jouluaattona ei sitä paitsi juurikaan tarvi eväänsä liikauttaa, eikä kiirehtiä (ainakaan ihan kamalasti) vaan voi hyvällä omatunnolla syödä mahan ihan liian täyteen ja ihan liian monta kertaa yhden vuorokauden aikana. Joten kaikki tämä hiusten repiminen ja hampaitten kiristely palkitaan vielä. Ja onneksi joulu on vain kerran vuodessa, vaikka voisi kesälläkin olla joulu. On se silti niin ihanaa ja välillä niin kamalaa, mutta ainutlaatuista aikaa. Paras juhla kaikista! Eikä tarvitse varata aikaa kampaajalle hiusten kerrostamiseen. ;)

Joo, arvatkaapa mitä? Mää unohin mikä se mun varsinainen aihe oli... Heh!



-Aletheia

P.S. Huomasitteko että olen taas vuorokauden myöhässä näiden luukujen kanssa, koska en eilen kerennyt koneelle vaikka kuinka yritin. :D


3 kommenttia:

  1. Miksi oikeastaan ostat joululahjoja sellaisille, joiden kanssa et edes vietä joulua? Ymmärrän, jos lahjan saajat ovat kummi- tai sukulaislapsia, mutta jos ovat aikuisia niin minusta turha kiduttaa vauvaa kaupan kassajonossa ja autossa lahjoja kuskatessa :).

    Minullakin on vauva (ja vähän isompia lapsia) ja aion tehdä jouluksi vain ne jutut, jotka ovat itselle ja perheelle tärkeitä (piparkakut, lahjat omille ja kummilapsille, rosollia, jonkinlainen joulusiivous...). No, myönnetään, että stressiltä e täysini vältytä täälläkään, kiire tulee vaikka rima ois suht matalalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinäpä se että lahjoja saa tänä vuonna vain lähipiirin lapset + kummilapset ja aviomies. On vain niin paljon noita lapsukaisia. Vauva on pitänyt pitää mukana, kun kaikki lapsenvahdiksi kelpaavat on ollut kauhessa flunssassa tai muuten vain kipeänä.

      Siltä stressiltä kun tosiaan ei tunnu välttyvän. Kiirettä kun on ilman jouluakin. :D

      Poista
  2. Minä en ole vielä stressannut joulua lainkaan. Lahjat on jo ostettu (enkä osta kuin sisaruksille, vanhemmille, poikaystävälle ja poikaystävän perheelle, koska he ostavat aina minulle) ja paketoitu ja siivota en sen enempää aio, kun en edes kotona jouluani vietä, tosin kiitos ahkeran siivousintoilijani, kotonamme on kyllä kohtalaisen siistiä aina. Ruokia tehdään viikonloppuna, mutta niistäkään sen suurempaa stressiä jaksa ottaa. Lisäksi minä teen vain itselleni ja poikaystävälleni kasvisruoat, joten eipä niissä paljon tekemistä ole ;)

    Turha stressi pois vain, ei joulun takia kannata itseään tappaa.

    VastaaPoista