Margaret Atwood: Penelopeia

Margaret Atwoodin Penelopeia on vastine Homeroksen Odysseialle. Kyseistä teosta lukiessaan Atwoodilla oli jäänyt mietityttämään 12 hirtetyn piian kohtalo ja mikä oli kuningatar Penelopen todellinen osuus tähän murhenäytelmään. Tarinaa kertoo siis Penelope manalan liljakedoilta ja myös 12 piian kuoro. Atwood on siis hyödyntänyt kertomuksessaan nykyaikaista kerrontaa ja antiikin ajan satyyria sekä runolauluja.

Tarina alkaa siittä, kun Penelope naitetaan hänet voittaneelle Odysseukselle. Perinteistä poikeiten Odysseus ei jääkkään morsiammen luo asumaan, vaan hän vie nuoren Penelopen kotisaarelleen. Arki oudossa ympäristössä jäykän anopin valvovan silmän alla ei ole nuorelle naiselle helppoa. Kun Penelopen kaunis serkku Helena karkaa aviomieheltään Troijaan nuoren Parisin seurassa, syntyy sota johon Odysseuksen on mentävä taistelemaan. Mies lähtee ja Penelope jää kasvattamaan heidän yhteistä lastaan. Troijan sodan loputtua Odysseia ei ilmestykkään kotiin. Penelope saa kuulla mitä hurjimpia juoruja miehen seikkailusta, mutta yhtä kaikki ne valavat vaimoon toivoa siittä, että mies on elossa. 20 vuoden jälkeen Penelope saa karistella kosijoita kannoiltaa ja yhä vain hän odottaa uskollisesti miestään kotiin. Ja kuten kaikki tietävät lopulta odotus palkitaan.

Oikein mukava pieni välipalakirja. Olen ollut aina kiinnostunut myyteistä ja jumaltarustoista, joten tämä oli mielenkiintoista ja oivaa luettavaa minulle. En kyllä ole koskaan vaivautunut lukemaan Homeroksen Odysseiaa, mutta tiedän kuitenkin päällisinpuolin tarinan Odysseiasta, Penelopesta ja kauniista Troijan Helenasta. Tämän kirjan myötä he ehkä tulivat minulle vain enemmän tutuksi, samoin Penelopen näkökulmasta kuvattu osuus tarinasta. Toki tiedän että suurin osa on kuvitteellista seputusta Odysseiaa mukaillen, mutta onneksi sentään tiesin mitkä osat.


Margaret Atwood kuvaa itse syytä, miksi Penelopen tarina oli kerrottava uudestaan seuraavanlaisesti:
”Homeroksen Odysseia ei ole ainoa versio tästä tarinasta. Myyttiaines oli alkuaan suullista ja myös paikallista: yhdellä seudulla myyttiä kerrottiin yhdellä tavalla ja toisella seudulla aivan toisin. Olen hyödyntänyt muuta materiaalia kuin Odysseiaa, erityisesti seikoissa jotka koskevat Penelopen syntyperää, nuoruutta ja naimisiinmenoa sekä hänestä levitettyjä juoruja. Päätin antaa Penelopen ja 12 hirtetyn neidon kertoa tämän tarinan. Neitojen muodostama kuoro keskittyy kahteen kysymykseen, jotka nousevat itsestään, kun Odysseiaa lukee tarkasti: mikä aiheutti neitojen hirttämisen ja mitä Penelope todella tiesi? Odysseiassa kerrottu tarina ei ole vedenpitävä. Hirtetyt neidot eivät ole jättäneet minua rauhaan, ja Penelopeian mukaan Penelopelle itselleen käy samoin.”

Hyvä lukukokemus, nopea ja helppolukuinen kirja. Siksipä annan arvosanaksi 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt: 2005
Alkuteos: Penelopeiad (2005)
Sivuja: 169
Suomentanut: Kristiina Drews

-Aletheia

Kommentit

  1. Hienoa, että tämä kirja saa jälleen huomiota! Pidin myös Penelopeiasta, erinomainen tulkinta Atwoodilta. Minusta Atwood onnistuu ilkikurisessa huumorissaan, eikä lähde tukemaan suoraan alkuperäisen myytin "totuuksia". Minusta hän nosti Penelopeian samalle tasolle puolinsonsa kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penelope on saanut vähän huomiota ja jäänyt taka-alalle, vaikka hänen tarinansa on hieno. Aina vaahdotaan Odysseuksesta ja Troijan Helenasta, mutta harvemmin uskollisesta Penelopesta. Hienosti Atwood oli maalannut Penelopen hyödyntäen noita mainitsemiasi totuuksia, mutta kuitenkin lisännyt sopivasti omaa mielikuvitusta matkaan. En ole niin paljon lukenut Atwoodia, että hänen ilkikurinen huumorinsa olisi kovin tuttua, mitä nyt tässä kirjassa sain maistiasia. :)

      Poista
  2. Atwood alkaa vaikuttaa entistä kiinnostavammalta kirjailijalta! Kunhan saan tämänhetkiset kirjastopinot pienemmiksi, joudun kurvaamaan A-hyllyn kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en Atwoodilta pitänyt Oryx ja Crake kirjasta, mutta muu tuontanto vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tämäkin oli hyvä! Ehdottomasti aikomuksena on itsekkin kurvailla seuraavalla kijastoreissulla A-hyllyn kautta. :)

      Poista
  3. Oi tämän minäkin haluan nyt lukea!

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa kiinnostavalta! Olen Odysseian lukenut, mutta jotenkin en muista mitään 12 hirtetystä piiasta...

    Luin syksyllä Christa Wolfin uudelleentulkinnan Medeia-myytistä kirjasta "Medeia - kertomus kuudelle äänelle", joka oli todella upea ja vaikuttava. Tuli siitä sellainen olo, että olisi mielenkiitoista tutustua enemmänkin tällaisiin antiikin myyttien uudelleentulkintoihin. Pitääkin pistää yämän kirjan nimi muistiin!

    Voin suositella tuota Medeiaa, jos olet kiinnostunut aiheesta. (Täältä löytyy bloggaukseni siitä, jos kiinnostaa: http://matkallamikamikamaahan.blogspot.fi/search/label/Medeia)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti