maanantai 3. joulukuuta 2012

Milla Keränen: Sisilian ruusu

Jotkut sanovat että esikoiskirjailijoita kohtaan pitäisi olla hellämielinen. Siksipä olen kovasti pohtinut, miten kertoisin kirjasta hellämielisesti, koska paljon minulla ei ole hyvää sanottavaa siittä. Tai, no.. kansi on hieno, mutta se tuskin on kirjailijan ansiota.

Rosalia asuu 1200-luvun Sisiliassa. Hän kuuluu porvarilliseen perheeseen, jossa äiti on kuollut ja isä toimii keisarin virkamiehenä. Yhdessä siskonsa kanssa Rosalia huolehtii nuoremmista sisaruksistaan ja hoitaa osansa kotitöistä. Elämää sävyttää keisarin odotus, sillä hänen on määrä saapua synnyinsaarelleen ja nostaa Sisilia taas ansaittuu loistoonsa. Keisarin laivaston mukana pitäisi saapua myös Rosalian tuleva aviomies Salvatore. Rosalia ei ole kovin innoissaan tulevasta avioliitosta ja toivookin pikaista leskeytymistä. Salvatore on hänen avaimensa päästä näkemään saaren ulkopuolista maailmaa. Rosalia ei aio odottaa sulhastaan seurustellen huvimajoissa, vaan pestautuu töihin luostarin yrttitarhaan. Samalla hän voi salaa tapailla luostarin puutarhassa salaa piileskelevää vaaletukkaista  miestä.

Kirjan juoni oli lattea, tylsähkö eikä tuntunut pääsevään millään käyntiin. Kerronta jäi aina välillä junnaamaan paikoilleen. Koko kirjan ajan ajattelin juonen olevan ponneton ja vähän hakoteillä. Muistan Sallan pohtineen omassa arvostelussaan tästä kirjasta, miksi tarina on kerrottu. Samaa mietin minäkin. Oliko tosiaan tarkoitus olla rakkaustarina vai kenties ehkäisyvalistusta? Historiallisena romaanina tätä on vähän vaikea pitää, koska tarinan olisi melkeinpä voinut sijoittaa minne tahansa muualle kuin Sisiliaan, eikä ajankuvakaan ollut nimeksikään. Sislian kuvaaminen jäi vähälle, historiallisesti merkittäviä tapahtumia ei ollut. Historiallisuus tuntui olevan vain häipynyt tausta, jonka päälle tarina on paiskattu sekameteli sopaksi. Jotakin olennaista on kai roiskunut hieman ylikin, koska mielestäni kirjasta puuttui ns. merkitys tai punainen lanka. Henkilöt olisivat voineet vähän vähemmän nuuhkia rosmariinia sekä muita yrttejä, ja tehdä jotakin jännittävämpää.

Rosalia hahmona oli lähestulkoon naurettava. Pyörittelin silmiäni useaan otteeseen, kun hän niin sinisilmäisen naiviina ja tytön hupakkomaisesti intoili enkelistään. Ah, ihanaa enkeli! Alkoi ärsyttämään koko enkelihöpinä. Liian paljon itsensä ja samojen asioiden toistoa; ziraafa, keisarin saapuminen, enkeli, enkeli, enkeli, enkelin outo murre jne. jaapati jaapati. Eikä Rosaliasta saanut oikein otetta. Millainen hän sitten loppujen lopuksi olikaan -hurskas vai ei hurskas, kiltti vai tuhma, tyhmä vai älykäs?

No, mutta entäs tämä enkeli? Mikäs ihme hän loppujen lopuksi olikaan. Koko hahmo vaikutti jotenkin keskenjääneeltä. Vähän olisi voinut viilata muukalaiseen liittyviä säröjä sekä kertoa ihan pikkasen enemmän. Ihmettelenpä vain mm. miten lyhyeksi ajelluista hiuksista voi valahtaa kultaisia kiharoita silmille. Aika jännä juttu! Morrekin oli pohdiskellut samankaltaisia asioita.

Olen pettynyt, koska odotin historiallisten romaanien suurkuluttajana jotain aivan muuta. Historiallisena romaanina tätä kun ei varsinaisesti voi pitää, eikä kyllä rakkaustarinanakaan. No, minä tätä pitäisi sitten pitää? Enpä tiedä. Aivojen nollauskirjana ehkäpä? Helppo ja nopea lukuinen kirja tämä ainakin oli.

Asiasta kukka purkkiin. Piti ihan googlettaa, että eikös Sisilia kuulu Italiaan. Kauhea mikä ammottava aukko sivistyksessä. Anyway, koska Sisilia on Italian autonominen alue, niin osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan haasteeseen maalla Italia.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 2012
Sivuja: 305

-Aletheia

2 kommenttia:

  1. Heh, hauskaa luettavaa tämä arvio! Olisikin mielenkiinoista lukea tämä teos sen vuoksi, että näkisin, kokisinko teoksen itse niin onnettomaksi kuin sinä ja muutamat muut. En nimittäin ikinä ole lukenut kirjaa, josta minulla olisi mitään kovin negatiivista sanottavaa. En tiedä, johtuuko se minun tavastani suhtautua kirjoihin vai siitä, että osaan vain niin hyvin valita luettavakseni ainoastaan lukemisen arvoisia teoksia :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hienoa, jos et ole lukenut vielä sellaista kirjaa, josta ei ole ollut kovin negatiivista sanottavaa. Kaikki lukukokemuksesi ovat siis olleet enemmän ja vähemmän onnistuneita. ;)

      Poista