Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo

Aikamatkustajan vaimo kertoo punatukkaisesta taideopiskelija Claresta ja kirjastovirkailija Henrystä sekä heidän rakkaustarinansa. Clare on tuntenut Henryn kuusivuotiaasta asti ja tiennyt aina menevänsä tämän kanssa naimisiin. Ensi tapaamisen aikoihin Henry oli 36-vuotias. Hääpäivänä Clare on 23-vuotias ja Henry taas 31-vuotias. Kuulostaa mahdottomalta, mutta sitä se ei suinkaan ole, sillä Henry kärsii aikasiirtymähäiriöstä ja tempautuu ajasta toiseen tahtomattaan. Siirtymisen saattaa laukaista stressi tai vaikka vain vilkkuvat valot.

Luonnollisesti Henry ei pysty aikamatkaillessaan ottamaan mitään mukaan vallitsevasta ajasta, niinpä hän tupsahtelee alasti minne milloinkin. Jotta hän selviytyisi hänen on täytynyt opetella tiirikoimaan lukkoja, varastamaan ja juoksemaan henkensä edestä. Alasti sinne tänne tupsahtelu saa aikaan kummallisia tilanteita, varsinkin kun alasti koikkelehtiva mies vielä tiedustelee päivää ja vuotta.

Henryn matkustelu aiheuttaa huolta ja päänvaivaa Clarelle, joka on huolissaan rakastetustaan. Silti heidän rakkautensa kestää läpi menneen ja tulevan. Henryn kummallisesta geenivirheestä huolimatta he pyrkivät elämään mahdollisimman normaalia elämää.

Ei ihan sellainen mitä aluksi nimen perusteella odotin. Jotenkin ajattelin että Henry seikkailee välillä II maailmasodassa, antiikin Roomassa ja Viikinkien laivoilla tms. Mutta Henry seikkaili lähinnä vain omassa menneisyydessään ja tulevaisuudessaan. Ei kirja silti ollut minulle mikään pettymys, onhan juoni jo sellaisenaankin ihan huikea ja omaperäinen. Tarina ei etene kronologisesti vaan Henryn mukana siirrytään ajasta toiseen, mikä piristi lukukokemusta. Syvyyttä tarinaan tuo se, että ääneen pääsevät molemmat sekä Henry että Clare.

Kirja on semijärkäle, sillä siinä on yli 600 sivua. Yleensä välttelen näin paksuja kirjoja, koska ne monesti alkavat tuntumaan ikuisuusprojektilta. Niin ei kuitenkaan käynyt Aikamatkustajan vaimon kanssa. Tarina etenee hitaasti ja Henryyn sekä Clareen tutustutaan pikku hiljaa. Itse lämpenin hahmoille aika pian, vaikka nuorempi Henry ennen Clarea vaikutti melko niljakkaalta tyypiltä. Henryn aikasiirtymät aiheuttivat hauskojakin tilanteita, mutta parasta antia oli pariskunnan taistelu normaalin arjen puolesta. Vaikka aikamatkustelu ajaa Henryn monenlaisiin tilanteisiin tuo se myös pariskunnan elämään paljon surua, huolta ja murhetta. Tämän vuoksi kirjan pohjasävy oli tumman puoleinen ja se tummuu entisestään tarinan edetessä loppua kohti

Helppolukuinen kirja, jonka ahmaisin muutamassa päivässä vaikka ajattelin lukevani tätä vielä ensi kuussakin. Minulle tämä kuitenkin oli enemmän viihdekirjallisuutta kuin mikään tajunnanräjäyttävän huikea lukukokemus. Loppu oli minulle pettymys, sillä olen siirappisten loppujen ystävä. Yllätyin myös siittä kuinka paljon kirjassa oli seksiä, aika vahvasti jäi mieleen myös kirjan alkupäästä Henryn ajatus kuinka hänen peniksensä oli niin pystyssä että se pääsisi huvipuistolaitteisiin yksin, kun hän oli kiihottunut Claresta "ensimmäistä" kertaa. En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut tuon lauseen kohdalla, menin aika hämilleni, oli nimittäin sen verran tökerö vertauskuva.

Ihan mukiinmenevä lukukokemus, ymmärrän miksi jotkut rankkaavat tämän parhaisiin luettuihin kirjoihin ikinä ja miksi jotkut eivät. 

Annan kirjalle pisteitä 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 2005
Alkuteos: The Time Traveller's Wife
Sivuja: 652
Suomentanut: Paula Korhonen

-Aletheia

Kommentit

  1. Minusta tässä oli mielenkiintoista tematiikkaa ajan vaikutuksesta ihmisen toimintaan ja ajatuksiin. Tuli muistaakseni luettu aika nopeasti.

    VastaaPoista
  2. Minäkin haluaisin jossain vaiheessa lukea tämän kirjan, sillä leffa on ehdottomasti yksi suosikeistani. Joskus tämä olikin minulla lainassa kirjastosta, mutta "järkälemäisyytensä" takia jäi silloin lukematta. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffa kyllä pitäisi nähdä, että miten siinä on onnistuttu. :)

      Poista
  3. Mullakin o tapana vältellä pidempiä kirjoja jos en pysty olemaan suhteellisen varma ettei pettymystä ole luvassa. 600 sivuisen kirna lukemisessa nimittäin jostain syystä kestää kauemmin kun vaikka kolmen 200 sivusen. En sitten tiedä miksi :D

    Tätä on kyllä kauheasti kehuttu ja suunnitelmissa olisi joskus lukeakin kun aikaa löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sama homma täällä. Kolme 200 sivuista kirjaa saattaa ahmaista muutamassa päivässä kun taas 600 sivun lukemiseen menee naurettavan kauan. Ehkäpä yli 600 sivuissa on sorruttu turhaan jaaritteluun useimmiten?!? :D

      Kannattaa kokeilla. :)

      Poista
  4. Muistelen olleeni tästä ihan innoissani lukukokemuksen jälkeen. Jäin niin koukuun tuon aikamatkailun kanssa, että edelleen mietin tiettyjä asiaan liittyviä loogisia kysymyksiä. Pidin nimenomaan siitä, että aikamatkailu ei ole päähenkilö, vaan se on vain tapahtuma tai ympäristö joka on olemassa eikä sitä tarvitse kirjassa selitellä mitenkään. Niinpä jää lukijan pohdittavaksi, miten tuollaiseen voi sairastua, voiko sellaisesta parantua ja ennen kaikkea se loppu: SPOILAUSVAROITUS!!!!! Miten hän voi tulla takaisin, jos on jo oikeasti poistunut keskuudestamme? Häh? Taipumus aikamatkailuun syntyi kuitenkin ilmeisesti vasta Henryn syntymän jälkeen eikä hän muistaakseni matkannut koskaan aikaan ennen kuin häntä oli olemassa. Ainakaan näistä ei ole kirjassa mainintaa. Joten miten hän voi tehdä vielä yhden vierailun? Tällaisia pohdin :) En nyt ehkä niin pitänyt erikoisena kirjan parisuhdepuolta, vaan enemmän pidin tuosta tavallaan nerokkaasta juonesta. Leffakin tästä on tehty, mutten ole katsonut, koska en pidä Eric Banasta Henrynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun mainitsit tuon "epäkohdan" jäin itsekkin pohtimaan, mutta täytyy sanoa että en ole asiassa kyllä yhtään viisaampi kuin sinäkään. :D Juoni oli kyllä erilainen ja nerokas, mutta pidän enemmän jos aikamatkaillaan historiaan kuin omaan menneisyyteen. Olen aina ollut historiannälkäinen lukija. :)

      Poista
  5. Oi, tämä löytyy TBR-listaltanikin, ja tämä juttu sai kyllä vielä vähän lisää inspiraatiota lukemiseen. Jännittävän oloinen kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että sain inspiraatiotasi kohotettua. Toivottavasti pidät kirjasta, kun sen luet. :)

      Poista
  6. Minäkin muistan tuon penis - vertauksen, ja se oli kyllä harvinaisen huono :D

    Minä en pitänyt tästä ihan hirveästi, tai no pidin, tämä oli hyvä kirja, mutta moni oli hehkuttanut tätä ihan hirveästi ja siihen nähden tämä ei ollut ehkä ihan niin hyvä, kuin mitä odotin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi mauttomimmista penis -vertauksista, joihin olen koskaan törmännyt. :DDD

      Minunkin mielestä hehkutettu ihan liikaa, siihen nähden millaisen vaikutuksen kirja lopulta minuun teki. :)

      Poista

Lähetä kommentti