torstai 10. tammikuuta 2013

Sarah Waters: Vieras kartanossa

Tohtori Faraday kutsutaan Hundredsin kartanoon potilaskäynnille. Kartano on hänelle tuttu lapsuudesta, joilloin talo eli loiston aikaansa. Kun tohtori hurauttaa 1940-luvun loppupuolella uudestaan tuon kartanon pihaan, hän huomaa rappion kohdanneen taloa. Uusi hallistus ei suosi maalaisaatelia, ja sen on saanut tuntea nahoissaan myös Hundredsin asukkaat Ayersien perhe; äiti, poika ja tytär. Tohtori Faraday ystävystyy perheen kanssa ja pian kartanossa alkaa tapahtua kummia. Taloon ilmestyy outoja poltto jälkiä, seinien sisältä kuuluu koputtelua ja sattuu onnettomuuksia...

Hui ja iik, kuinka pelottava lukukokemus. Luin tämän liki 600-sivuisen tiiliskiven muutamassa päivässä. Olin aivan liimautunut kirjan juoneen ja tapahtumiin. En yleensä ole enään lapsuuden jälkeen kovin hetkahtanut kummitustarinoita, mutta Vieras kartanossa ampaisi suoraan ihon alle. Kun kaikista kummittelevin kohtaus tuli, saatoin tuntea kylmän hien kohoavan iholle ja tunsin painostavaa kauhuntuntua rinnassani. Tunnelma oli kuin lapsena, kun illalla tiiviisti peiton alle piiloutuneena luki jännittyneenä Goosebumbseja. Ehkei kannattanut lukea tätä illalla juuri ennen nukkumaan menoa, sillä kaikki rapinat ja kolahdukset tuntuivat karmaisevilta ja unta sai houkutella kauan aikaa, kun mielikuvitus alkoi laukkaamaan.

Sarah Waters oli myös luonot todella hienoa ajankuvaa sodanjälkeisestä Englannista. Paremman luokan rappioituminen kävi hyvin ilmi Ayersien suvun kohtalosta ja maalaislääkärin arki tohtori Faradayn kiireisestä työtahdista. Jotkut ovat moittineet että kirjan tapahtumat junnaisivat paikallaan ja näin ollen pilaavat lukukokemusta. Olen täysin eri mieltä. Nautin juonen hitaasta etenemisestä, sillä maalaismaisemat ja henkilöhahmot tulivat tutuksi. Kaiken kummittelun keskellä nopeasti etenevä juoni olisi ollut liian hengästyttävää. Lisäksi henkilöhahmot muotoutuivat hienosti juonen edetessä. Esimerkiksi Faraday muuttui loppua kohden melko epätoivoiseksi, takertuvaksi ja niljakkaaksi hahmoksi, vaikka alussa pidin häntä mukavan oloisena herrasmiehenä. Carolinekin vaikutti ensin ihan toiselta, mitä sitten viimeisten sivujen aikana hänestä ajattelin.

Mielenkiintoisen psykologisen jännärin tästä tekee se, että lukija ei saa varmuuta siittä, mitä ovat nuo kartanon kummalliset sattumat. Tohtori Faraday ei itse koe mitään erityisen kummallista, jota ei voisi järjellisesti selittää. Asukkaat ja palvelija taas puolestaan saavat tuntea nahoissaan kummittelut. Vai kummitteleeko sittenkään? Onko perheen rappion, rahalliset huolet, ränsistyvä kotikartano ja kasautuneet huolenaiheet vain saaneet perheenjäsenten mielet järkkymään lopullisesti raiteiltaan? Tiivistyykö joukkohysteria kartanon sisällä vai onko kyseessä sittenkin negatiivinen energia tai ehkäpä poltergeist?

Paljon ilon pilkahduksia ei sivuilta löydy, siinä mielessä Vieras kartanossa on masentavaa luettavaa. Ikävyyksiä kasaantuu ikävyyksien perään. [JUONIPALJASTUKSIA!] Kartano on romahtamispisteessä - tuli vie veljen huoneen ja vesi vie suuren salongin. Huoneita suljetaan toinen toisensa perään ja seinäpaperit repeytyvät irti, puutarha villiintyy ja katto vuotaa ajan nakertaessa viimeisetkin ripaukset kartanon entisestä loistosta. Veli joutuu parantolaan, äiti tekee itsemurhan ja perheen tytär syöksyy surman suuhun. Maalaislääkäri ei saa rakastettuaan vaan jatkaa arkista aherrustaan yksin ankeassa poikamies asunnossaan. [JUONIPALJASTUKSET LOPPUU!] Melko surullista, mutta kaikki tämä ankeus ja toivottomuus tuo oman sävähdyksensä kirjan kauhuromanttiseen tunnelmaan.

Waters on vakuuttanut minut. Annan kirjalle arvosanaksi 5/5 pistettä! Muita hänen teoksiaan en olekkaan lukenut, mutta tämän kirjan jälkeen ehdottomasti janoan hänen muiden kirjojen lukemista!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Keltainen kirjasto: 418
Ilmestynyt: 2011
Alkuteos: Little Stranger
Sivuja: 592
Suomentanut: Helen  Bützow

-Aletheia


22 kommenttia:

  1. Hui, miten mielenkiintoiselta tämä kuulostaa! Täytyy pitää silmät auki kirjastossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa, tämä on hyvä kirja vaikka onkin melkoinen järkäle. :)

      Poista
  2. Tämä oli kyllä minullekin pitkästä aikaa oikeasti jopa pelottava kirja! Erehdyin tätä kerran lukemaan yksin kotona ollessanikin ja sen jälkeen olinkin ihan vainoharhaisena täällä haha :D Mutta kirja on myös tavattoman koukuttava. Ihan hurjaa, miten nopeasti tätä luki, vaikka sivuja ei ole ihan vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kirja sujahti loppu sivuille ihan huomaamatta. Kyllä minäkin melko paljon vainoharhailin kun yksin jäin kotiin. Pikkuinenkin napsahdus ja raksahdus sai sydämen hyppäämään sijoiltaan. :D

      Poista
  3. Huimaa, miten kirjoitat tästä suuren blogisuosion saaneesta kirjasta. Nyt alkaa tuntua siltä, että taidan pyörtää päätökseni ja otan tämän suvilukemistooni. Pidn tätä enemmän kummittelukirjana kuin brittiläisyydestä kertovana sukutarinana. Ja kirjan yläkulmassa kirkuva nainen ei herättänyt mitenkään lukuhaluja.

    Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla sopiiko Vieras kartanossa itselle. Koko kirja ei toki ole kummittelua, paljon on ajankuvaustakin mukana. :)

      Poista
  4. Tämä on lukulistallani ja nyt vähän jännittää. Olen nimittäin todella hermoheikko tapaus. Mutta hauska odottaa tämän lukemista, en ole lukenut jännäriä moneen monituiseen vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekkin hermoheikko, vaikka monesti väitän olevani niin niin rohkea. Katin kontit, kyllä vilkuilin olan yli varuillani kun olin yksikseen kotona, kun tätä kirjaa luin. :D Kasvattaa luonnetta, jos ei muuta. :D

      Poista
  5. Täytyy myöntää, että tämä jäi minulta toistaiseksi kesken! Puoleen väliin asti pääsin, kunnes kirjasto alkoi vaatia kirjaansa takaisin. Junnaava kirja tosiaan hieman olikin, luulen että siitä syystä en olekaan nyt ajatellut kirjaa yli vuoteen, kunnes kuukausi sitten ostin sen pokkarina itselleni.
    Mukavaa, että sinä kuitenkin nautit tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä toisella lukukerralla onnistuu sinultakin paremmin. :)

      Poista
  6. Hui, scrollasin äkkiä alaspäin, sillä haluan niin lukea tämän kirjan! =D Taidanpa palata sitten myöhemmin lukemaan tarkemmin ajatuksiasi. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa uudestaan vaan sitten. Kerrohan sitten omakin mielipiteesi. :)

      Poista
  7. Sarah WAltersin Silmänkääntäjä sisältää kanssa mielenkiintoisia käänteitä eikä mikään ole tarinassa sitä, miltä alussa näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla onkin tarkoitus lukea kirja. Olen jo pitkään hipelöinyt sitä kirjastossa, mutta en ole varma onko kirjasta tehty elokuva versio, sillä olen katsonut jonkun silmänkääntäjä elokuvan muutaman kerran. Jos on sama niin kirjan lukeminen ei silloin ole kovin täynä yllätyksiä, sillä muistan elokuvan loppuratkaisun sillä se oli niin yllättävä. :D

      Poista
  8. Ihanaa kun tykästyit tähän! Minäkin pidin tosi paljon, vaikka tämä ei ehkä ihan suosikkigenreäni olekaan ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole minunkaan tyypillisintä lukemista. Ilman kirjablogiamaailmaa olisin tuskin koskaan tarttunut tähän kirjaan.:o

      Poista
  9. Olen lukenut tämän joskus pari vuotta sitten eikä tehnyt minuun vaikutusta. Parasta kirjassa oli mielestäni ajankuvaus, noin muuten olin pitkästyä kuoliaaksi :D Jännä, miten eri tavalla voi kirjat kokea. Itse en löytänyt edes jännitystä tästä kirjasta.

    Sen sijaan pidin kovasti Watersin Silmänkääntäjästä. Siitä on niin kauan aikaa, kun olen sen lukenut, etten muista siitä pahemmin muuta kuin että se teki minuun suuren vaikutuksen. Mutta makuasioitahan nämä :-)

    Onpa muuten kaunis tuon keltaisen kirjaston kansikuva Vieras kartanossa -kirjalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi kuvaa mielestäni hyvin kirjan sisältöä. Juuri tuossa ylempänä vastailin yhteen kommenttiin tuosta Silmänkääntäjästä. :)

      Poista
  10. Minä luin tämän vuosi sitten syksyllä, jolloin olin juuri muuttanut omilleni. Voin kertoa, että ei ollut parasta iltalukemista yksin asuvalle, sillä tämä tosiaan laittoi kuuntelemaan kaikkia pieniäkin räpsähdyksiä ja tunkemaan peiton reunat kylkien alle, ettei mikään kummitus voi hyökätä kimppuun. :D Toisaalta on mahtavaa kyllä, että joku teos nostattaa niskakarvoja "vielä aikuisenakin", sillä lukeminen on kuitenkin niin lapsille kuin aikuisillekin turvallinen tapa kokea pelkoa ja jännitystä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on kyllä mukava lukea kirjoja, jotka nostavat niskakarvat pystyyn kauhusta näin aikuisenakin, mutta mukava taas pitää taukoa ja nukkua yöt rauhassa. Harvemmin kuitenkaan löytyy kirjoja, joka saa minut kauhistumaan ja pelkäämään. :D

      Poista
  11. Minäkin tykkäsin! Mutta en pystynyt lukemaan muuten kuin päivänvalolla... krhm, kuka muka pelkuri ;)? Ja lopulta jouduin pitämään viikon tauon lukemisessa, ennen kuin luin loppuun, koska ei ollut käytännöllistä, että jopa aamuseitsemältä, kun suoritin aamutoimia töihin lähtöä varten, aloin vilkuilla olkani yli ihan neuroottisena... Hoh. Tosi hyvä kirja, mutta en voi kyllä lukea noin pelottavia.

    Eräs tuttuni, joka luki kirjan myös, ehdotti, että ehkä talossa ei kummitellutkaan, vaan kaiken takana olisi ollut tohtori Faraday. En ostanut tuota ehdotusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä kyll itsekkään lähtisi allekirjoittamaan väitöstä. Kovasti pohdin että olisiko perheen tilanne saanut mielenterveyden järkkymään itsekultakin ja sitten tapahtumien sattuessa kasvattanut joukkohysteriaa, jota mielikuvitus ruokki.

      Poltergeist olisi tietenkin helpoin selitys. :D

      Poista