Anni Blomqvist: Myrskyluodon Maija

Mitä Myrskyluodon Maija tuo minulle mieleen ensimmäisenä? Lasse Mårtensonin sykähdyttävän kauniin sävellyksen, jonka voi käydä kuuntelemassa täältä. Myrskyluodon Maija on ollut minulle vain musiikkia, joskus olen kuullut että on myös samanniminen telvisiosarja, mutta sille en ole uhrannut ajatustakaan sen koomin. Vähän aikaa sitten sain tietää sen olevan myös kirjasarja. Lainasin kirjastosta kirjan Myrskyluodon Maija, jossa on sarjan kolme ensimmäistä osaa: Tie Myrskyluodolle, Luoto meressä ja Maija.

Maija on turvallisen saaristolaiskodin kasvatti. Lapset ovat pienestä pitäen tottuneet ankaraan työhön ja vanhempien sanaa totellaan. Lasten mielipidettä ei paljon kysellä, eikä myöskään Maijan mielipidettä kun hänet luvataan Kala-Erkerin vanhimmalle pojalle Jannelle vaimoksi. Tuoreen avioparin on määrä muuttaa merellä sijaitsevalle asumattomalle Myrskyluodolle, jossa he aloittavat oman elämänsä. Vuosien saatossa, ajan kanssa, Maija ja Janne oppivat rakastamaan toisiaan syvästi. Elämä on rankkaa, mutta arkea sävyttävät pienet ilonaiheet kuin myös vastoinkäymiset.

On ollut elämä kyllä rankka ennen, se ainakin kirjasta kävi ilmi. Kaikki, siis aivan kaikki, on tehty itse, paljon mitään ei ole valmiina ostettu, eikä rahaa ole ollut paljon. Kyllä sitä huomaa kuinka "lellitty" sitä itse on, elämä on nykyään paljon vähemmän työlästä ja kaikki peruselintarvikkeet on helposti saatavilla marketista. Mutta sitten itse kirjaan.

Tämmöinen karun ankean yksinkertainen arjenkuvaus ei vain ole minulle viihdyttävää luettavaa, pitkästyin moneen otteeseen ja jos olisin voinut olisin ottanut jonkun iloisemman sävyisen huumori kirjan vastapainoiseksi luettavaksi. Kirjaston eräpäivä painoi vain siihen malliin jo päälle, että kaikki kolme osaa oli ahmittava muutamassa päivässä yhteen soittoon. Ei sopinut minulle. Jos olisin lukenut jokaisen osan erikseen pienen tauon kanssa niin sitten olisinkin saattanut pitää enemmän. Kirjan tunnelma vain jotenkin latisti minun lukuintoni ja jätti melankolisen tunnelman lojunmaan päälle.

Hirveän paljon tapahtumia ei sivuille mahtunut, kirja oli alusta loppuun elämänmakuinen ajankuvaus. Naisella oli tehtävänä kotityöt: ruuanlaitto, leipominen, lypsäminen, siivoaminen, polttopuiden haku, elikoista huolehtiminen, kehrääminen, kutominen ja kangaspuilla paukuttelu. Siinä sivussa sitten kaitsettiin lapsia. Mies on kalastaja ja sen ohella hoitaa raskaammat miesten työt; hakemassa oljet tupaan, käydä niittämässä rehut elikoille, hoitaa markkinareissut jne. Minulle kaupunkilaistallaajalle oli välillä vähän vaikea ymmärtää kaikkea kalastukseen, lypsämiseen ja joihinkin kotiaskareisiin liittyvää sanastoa. Hävettää ihan myöntää että sivistyksessäni on juurikin sen kokoinen aukko. Arkisen aherruksen lomassa sattui ja tapahtui yhtä sun toista. Siinäpä olikin kirjan sisältö noin suuntaa antavasti. Joten ei kumma ettei yli 400 sivua kerralla jaksa kiinnostaa kovin intensiivsesti. 

Jotenkin kirjasta jäi hyvin ristiriitainen loppumaku. En osaa sanoa pidinkö tästä yhtään vai josko sittenkin ihan vähäsen. Ajattelen että minun tulisi pitää tästä, koska Myrskyluodon Maijan tarina on pidetty, mutta kirjan ankeus sekä väkevä kerronta eivät olleet minun makuuni. Tällä hetkellä minulla ei ole hinkua tarttua sarjan loppuosiin, mutta ehkäpä jonain päivänä uteliaisuus vie voiton.  

Annan kirjalle arvosanaksi 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 2008
Alkuteokset: Vägen till Stormskäret, Med havet som granne ja Maja
Sivuja: 443
Suomentanut:  Björn-Christer Lindgren ja Liisa Ryömä

-Aletheia

Kommentit

  1. Myrskyluodon Maija on yksi niistä harvoista kotimaisista, vaikka onkin ruotsinkielinen) sarja, josta minä pidän. Olen joskus lukenut tämän sarjan, mutta olen ajatellut lukea sen jossain välissä uudelleen, kunhan saan hankittua sen puuttuvan osan, joka kirjahyllystäni vielä uupuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Blomqvisthan oli kotoisin Ahvenanmaalta. Minulla noiden viimeisten osien lukeminen oikein innosta. Sarja ei tehnyt vaikutusta minuun. Tuntuu että Maijat herättää paljon eriäviä mielipiteitä. :)

      Poista
  2. Minä luin tämän sarjan kokonaan, ja pidin kyllä. Mielestäni kirja ei sinällään ollut ankea rankasta elämästä ja vastoinkäymisistä huolimatta. Pikemminkin kirjasta välittyi sellainen aito ilo, joka ei ole riippuvainen rikkauksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan Maijalla ja perheellä omat ilon ja onnen aiheensa, joka kumpusi arjesta ja läheisyydestä. Minä takerruin liikaa elämän rankkuuten ja ankeuteen. :D

      Poista
  3. Laulun muistan minäkin parhaiten. Kirjoja olen ajatellut lukevani aina välillä, mutta aina on jäänyt. Osittain juuri sen takia, ettei rankan elämän kuvaus välttämättä aina houkuttele, kun kaipaa jotain viihdykettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin monesti toivon kirjalta viihteellistä arvoa, siksipä tämän kirjan lukeminen ei tullut sopivaan aikaan. Rankka elämä vastoinkäymisineen kun ei ole kovin viihdyttävää lukemista, kuten sanoitkin. :)

      Poista
  4. Kiitos kirjavinkistä! Minusta tämä karu arkinen kuvaus kuulostaa jotenkin jännän kiehtovalta ja viehättävältä. Mutta en tiedä, olenko toista mieltä kirjan luettuani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! :) Jään odottelemaan mielipidettäsi. Nämä kirjat tuntuvat jakavan lukijat kahteen eri veneeseen. :)

      Poista

Lähetä kommentti