Jennifer Egan: Aika suuri hämäys

Sasha on musiikkituottaja Bennien assistentti. Bennie on vasta eronnut keski-ikäinen mies, joka muiselee haikeudella nuoruutta, jolloin kaikki oli jännittävämpää.

Kirja on ajassa poukkoileva kertomus eri ihmisistä, jotka tavalla tai toisella linkittyvät jotenkin Sashaan tai Bennieen. Välillä seikkaillaan Afrikan safarilla, kiillotetaan ihmishenkiä riistäneen diktaattorin julkisuuskuvaa sekä kurkistetaan 2020-luvun teinin PowerPoint-muotoiseen päiväkirjaan.

Pidin suunnattomasti siittä että jokainen kappalle kertoi eri ihmisestä, mutta samalla valotti tarinan kokonaiskuvaa omalta taholtaan. Kuten aikasemmin mainitsin kaikki ihmiset liittyvät suoraan tai mutkien kautta kirjan alussa esiteltyihin Sashaan ja Bennieen. Ajassa liikutaan 1970-luvulta aina 2020-luvulle asti. Tarina alkaa Sashasta, josta siirrytään Bennieen, josta siirrytään Bennien nuoruuden porukkaan ja niin edelleen ja niin edelleen. Mahtava idea!

Silti minulla on koko ajan sellainen tunne että olen missannut kirjan The Thingin. Joo, se kyllä tuli selväksi että aika on suuri hämäys, mutta oliko kirjan idea vain osoittaa, että aika kuluu nopeaa? Olin välillä kyllä ihan sekaisin missä ajassa missäkin kappaleessa kuljettiin, mutta onneksi pysyin perillä miten kappaleessa esiintyvä henkilö linkittyi kirjan aiempiin tapahtumiin. Vai oliko kirjan idea se, että kuinka ihmisten elämät linkittyvät toisiinsa ja toisen onni voi olla toisen epäonni ja niin edes päin? Vai oliko se kaikkiea tätä yhtäaikaa? Vai olenko lukiessa sivuuttanut jotakin olennaista?

Kirja pistää kyllä lukijan pään hieman pyörälle ja välillä pitää tosissaan keskittyä, että saa koottua henkilöistä ja vaihtuvista ajoista eheän kokonaisuuden päässä. Voi kuullostaa epämiellyttävältä, mutta minusta kirjan spiraalimainen rakenne (kansi kuvaa kirjaa oikein hyvin!) oli virkistävää aivotyöskentelyä. Joutui itsekkin vähän ajattelemaan ja yhdistelemään. Vaihtuvat ihmiset toivat Sashaan ja Bennieen vaihtuvia näkökulmia, vaihtuvien henkilöiden tarinat ja persoonat värittivät kerrontaa ja tekivät kirjasta mielenkiintoista luettavaa. Eipähän ainakaan lukiessa päässyt kyllästymään, eikä ennalta-arvattavuus vaivannut kirjaa vähääkään. 

Kirjan loppu huipentuu yhdenlaiseen dystopiaan. Itse sain siittä kaikista eniten irti, koska dystopian sanoma oli kritisoida nykyistä teknologian kehityksen saamaa suuntaa. Olen itsekkin havainnut että varsinkin nuorilla ja nuorilla aikuisilla on koko ajan älypuhelin kädessä. Pelataan, facetetaan, skypetetään, twiitataan, luetaan sähköpostit, maksetaan laskut ja tehdään suunnitelmat jne -ihan kaikki suoritetaan puhelimella, myös suurin osa sosiaalisesta elämästä. Joo, ja kyllä itsekkin hoidan sähköpostit, laskut, facebookin ja pelaamisen puhelimella. Vietän ainakin 2h päivästä puhelin kädessä ja hakkaan Candy Crush Sagaa tai jotain muuta yhtä kehittävää peliä.  Mutta se on huolestuttavaa että ihan lapsillakin on jo älypuhelimet, niillä pelataan päivät pitkät ja aktiivinen  leikkiminen jää vähemmälle. On hyvä että jo pienestä pitäen pysytään kehityksen perästä, mutta kaikella on rajansa. Minusta lelu 2-vuotiaalle, johon laitetaan iPhone sisälle ja lapsi pelaa sillä Ficher Pricen kehittämiä appseja, on liikaa. On lapset kehittynyt ja oppineet ihan hyvin aikaa ennen älypuhelimiakin; muotoja, värejä, numeroita, eläimiä jne. voi opettaa lapselle muutenkin kuin ruudun välityksellä. Sekin on kyllä pelottavaa että netin aikakautena olet aina tavoitettavissa ja ns.epämiellyttävien ihmstenkin löydettävissä.

Mutta takaisin kirjaan. Hieno lukukokemus ja suosittelen muitakin kokeilemaan rohkeasti. Kirja on saanut mm. Pulitzer palkinnon.

Anna kirjalle arvosanaksi 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt: 2012
Alkuteos: A Visit from the Goon Squad (2010)
Sivuja: 423
Suomentanut: Heikki Karjalainen

-Aletheia

Kommentit

  1. Minulle tämä oli jotenkin liian sekava ja vaikea kirja, jotta olisin ihan tajunnut tämän. Mutta mukavaa, että monet muut ovat tykänneet!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan rakenne vaatii kyllä syventymistä ja ajatustyötä, minulle vaan koko rakenne muotoutui silmien eteen säännönmukaisena jatkumona, joka oli helppo yhdistellä kokonaisuudeksi. :)

      Poista
  2. Minäkin luin tämän vasta; minä en taas tykännyt kovinkaan paljoa kirjasta. Minua lähinnä ärsytti tuo pirstalemaisuus; joskus sellainen toimii, mutta tässä se ei minusta toiminut, koska mielestäni Egan ei ole - ainakaan tässä kirjassa - tarpeeksi hyvä kirjailija, jotta se olisi pelittänyt kunnolla. Omassa arviossani kirjoitinkin siitä, että ajassa hyppimisestä tuli tavallaan itseisarvo, jolloin se menetti merkityksensä, ja samalla vei pohjan koko kirjalta. Huh, kritiikkiä pukkaa! =D Mutta kiva, että sinä pidit. =D

    Tuo kommenttisi lapsien puhelimen - tai minkä tahansa vempeleen - käytöstä olisi voinut tulla minun näppäimistöltäni. Olen täsmälleen samaa mieltä! Minulla ei edes ole älypuhelinta; muutenkin puhelimen käyttöni päivässä on noin kaksi minuuttia. Jos sitäkään. Hih. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen kyllä jollakin tasolla älypuhelimen orja, pakko myöntää. Mutta en ole edes sieltä pahimmasta päästä. Mutta se hirivittää että lapsia oikein usutetaan "nörteiksi" taaperosta saakka. :o

      Eriävät mielipiteet ovat mukavaa luettavaa. Tuo pirstalemaisuus oli virkistävää ja asioiden yhdisteleminen oli mukavaa. Mutta jokainen tyylillään, ei kaikki tykkää kaikesta. :)

      Poista
  3. Minuun ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, mutta ei tämä nyt huonokaan ollut. En oikeastaan edes enää muista, mitä mieltä olin kirjasta (tarkasti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli menee kohdallasi kategoriaan "ihan luettavat". :D

      Poista

Lähetä kommentti