Camilla Läckberg: Jääprinsessa

Jääprinsessa on Ericasta ja Patrikista kertova ensimmäinen romaani, joka aloittaa dekkarisarja. Minulle tämä oli kuitenkin jo toinen tapaaminen pariskunnan kanssa. Oli hienoa kuitenkin lukea miten kaikki sai alkunsa. Erican ja Patrikin suhde ja rakastuminen ei kuitenkaan ole kirjan pääaihe, vaan oikeastaan mukava pieni sivujuoni. 

Vanhaan kotikaupunkiinsa palannut Erica joutuu kohtaamaan lapsuutensa uudestaan, kun hänen lapsuuden ystävänsä Alexandra löydetään kuolleena loma-asuntonsa kylpyammeesta. Elämä on ajanut naiset eri poluille: toinen on menestyvä kirjallisuuden tutkija Tukholmassa ja toinen hienon taidegallerian pitäjä Göteborgissa. Miksi kaunis Alexandra olisi halunnut viedä hengen itseltään, sillä päällisin puolin naisella näytti olevan kaikki mitä toivoa saattaa: rakastava aviomies, menestyvä yritys, rahaa sekä ulkonäköä ja jopa rakastaja? Vai oliko Alexandran poismeno sittenkin murha? Vähitellen talviunta nukkuva pikkuinen Fjällbackan kylä alkaa raottaa vaiettujen salaisuuksien verhoaan ja Erica on kaiken tämän keskellä. Onneksi elämästä löytyy kuitenkin uusia kiintopisteitä.

Läckberg on kyllä ehdottomasti suosikki dekkaristejani. Hänen kirjoitustyylinsä on arkista, mutta koukuttavaa. Patrik on tavallinen ahkerasti työtä tekevä poliisi, ei mikään superkyttä. Hänellä on ihmissuhteita, jotka katkaisevat mukavasti jatkuvaa murhassa ja sen motiiveissa pyörimistä. Lukijaa ei kyllästetä pelkästään johtolankojen etsimisellä, tutkimuksilla, takaa-ajoilla tai muulla, joka on tuttua monissa muissa genren edustajissa. Rikoksen selvittely ja muu elämä sen ympärillä on tasapainossa, poliisit ovat ihnimillisiä ihmisiä eivätkä vain poliiseja. Läckbergin tyyliin ei kuulu myöskään mässäillä väkivallalla. Veri ei lennä, eikä brutaaleja ja kylmiä murhia selosteta  kuvailevasti sivukaupalla, niin että lukijan sisuskalut kääntyy ympäri, vaan lukijalle selostetaan kaikki tarpeellinen hienovaraisesti, niin ettei ketään yritetä saada oksentamaan. Kuitenkin Läckberg pystyy säväyttämään lukijaa pienillä lauseilla siellä täällä.

Kirjailija osaa johtaa myös lukijaa harhaan. En osannut arvata syyllistä vastakuin loppumetreillä. Olin kyllä monta kertaa niin varma murhaajasta, sillä annetut johtolangathan olivat aivan selvät. Olin varma että nyt olen poliiseja askeleen edellä, mutta olinkin vain kirjailijan harhaanjohdettavana. On kuitenkin paljon virkistävämpää lukea rikosromaania, joka tuottaa loppussa yllätyksen, kuin rikosromaania, jonka loppuratkaisu on alusta asti selvää pässinlihaa. Tunnelma on myös juuri täydellinen: jännittävä, tasapainoinen, kutkuttava, muttei liian painostava tai ahdistava. Kirjaa on ilo lukea ja sen parissa viihtyy hyvin. Siksipä suositellen aina Läckbergia jos minua pyydetään suosittelemaan hyviä dekkareita. Olen lukenut itse vasta kolme kirjailijan kirjaa, mutta hän on pystynyt vakuuttamaan minut jo täysin. Lemppari mikä lemppari!

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Schildts Kustannus Oy
Ilmestynyt: 2006
Alkuteos: Isprinsessan (2004)
Sivuja: 357
Suomentanut: Outi Menna

-Aletheia

Kommentit

  1. Arvaa pelästyinkö, että olen jättänyt jonkun Camillan uutuuden huomiotta;-)

    Minulla on nämä varhemmat Läckbergit lukematta. Tämä kuulostaa mahtavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Minä olen lukenut näitä vanhempia kaksi uusinta odottaa omassa hyllyssä vuoroaan. :)

      Tämä oli mahtava kirja, suosittelen kyllä!

      Poista
  2. Minä luin tämän ensimmäiseksi, ja sen jälkeen minusta tuli Läckbeerg-fani. Todella viihdyttävä dekkari, ehdottomasti minun makuuni. Ebkä minäkään arvannut murhaajaa, vaikka yleensä arvaan :)

    VastaaPoista
  3. Täällä toinen Läckberg-fanaatikko :D Olen lukenut kaikki kirjailijan teokset ja hän on ihan ykkönen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti