Majgull Axelsson: Kuparienkeli

Kuparienkeli on kertomus ihmisistä ja heidän kohtaloistaan, mutta ennenkaikkea se on kertomus Minnasta, tievarsikuppilan omistajasta. Minna joutuu tätinsä Sallyn kasvatettavaksi, kun Minnan oma äiti kuolee syöpään. Minna perii tädiltään kuppilan, jonka yläkerrassa hän asustaa teini-ikäisen tyttärensä Sofian kanssa.

Kuparienkeli on myös kertomus kuppilan tarjoilijasta Anetesta, joka on jäänyt jumiin huonoon suhteeseen juopon miehensä kanssa. Se on myös kertomus hiljaisesta pelastuslaitoksen miehestä Tyronesta, paikallislehden toimittaja Ritvasta, joka ajautuu määräaikaisesta työstä toiseen, vailla pysyvyyttä sekä entisestä näyttelijästä Margueritesta, joka on menettänyt yhteytensä poikaansa.

Eräänä myrskyisenä päivänä kaikki nämä ihmiset hakevat suojaa raivovalta tuulelta ja piiskaavalta sateelta tievarsikuppilan lämmöstä. Kuitenkin yhtäkkiä puu kaatuu Minnan päälle ja hän joutuu kasvotusten valheidensa sekä elämänsä kanssa, kun hän makaa tajuttomuuden rajamailla. Muillakin ihmisillä on omat hankaluudet ja salaisuudet elämässään, mutta Minnan salaisuus on kaikista raskain kohdattavaksi. Kirjan edetessä kaikki nämä valheet ja salaisuudet ruoditaan läpi.

En osaa oikein sanoa mitä mieltä olin kirjasta. Näin jälkeen päin ajateltuna juonikuvio oli oikeastaan ihan hyvä ja mielenkiintoinen. Jollakin tavalla lukija osasi aavistaa ainakin Minnan tradegian, mutta kuitenkin uteliaisuus koko totuuteen kasvoi sivujen edetessä. Pidin myös että kirjaan oli tuotu muitakin erilaisia hahmoja, jotka tasapainottivat Minnan kertomusta ja toivat uutta sävyä tarinaan. Jokaisen keskeinen hahmo tuli tutuksi ja jollain tapaa jopa läheiseksi.

Kuitenkin minua vaivasi lukiessa jonkin asteinen pitkästyminen. En tiedä yhtään mistä se johtui... No välillä tuntui että tarina olisi saanut edetä paikoitellen hieman nopeammin. Kuitenkin loppua kohden olin jo lämmennyt tarpeeksi Axelssonin viipyilevälle kirjoitustyylille, eikä se vaivannut enään yhtään. Paikoitellen ärsytti myös kaiken pikku tarkka kuvailu, en jaksanut kiinnostua niistä, vaikka ne olivat hienosti kirjoitettuja kuvauksia. Lopulta tulin johtopäätökseen, että kirjan lukemisajankohta ei ollut minulle nyt oikea, koska lukujumi uhkasi pukata päälle uhkaavasti. Silti en voinut jättää kirjaa kesken, sillä uteliaisuus voitti. Siittä siis pisteet kirjailijalle, hän ainakin osaa koukuttaa lukijansa.

Ihmisten surulliset kohtalot eivät vain lopulta hetkauttaneet minua suuntaan eikä toiseen. Välillä jopa mietin, että olenko jotenkin tunnevammainen, kun luin vain tarinoita eteenpäin suuremmin tuntematta tai miettimättä. Kai minun olisi nyt sentään jotain pitänyt tuntea, mutta ei, en kerrassaan mitään.  Ehkäpä kirja on enemmän hieman aikuisempaan makuun tarkoitettu tummansävyinen ja syvällinen romaani ihmiskohtaloista, jotka voi siirtää suoraan tähän elämään. Kirjailija oli tavoittanut realistisuutta tarinaansa. Ripauksen maagisuutta toi kertomukseen kuparienkeli, jota voi pitää kuviteltuna "satuhahmona", mutta minä näin en enemmänkin Minnan sisäisen kamppailun välikätenä ja toimeenpanijana, ehkä voisin kuvailla sitä paremmin omatunnon tapaisena hahmona.

Ei ollut ihan minun kirjani, joten se ei saa korkeita pisteitä. Annan 3 / 5 pistettä!

Mutta huomatkaa lumoavan kaunis kansi!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 2012
Alkuteos: Moderspassion (2011)
Sivuja: 455
Suomentanut: Jukka-Pekka Pajunen

-Aletheia


Kommentit

  1. Ihana kansi tosiaankin...Minä taisin pitää tästä, mutta en niin paljoa kuin Axelssonin Huhtikuun noidasta, joka onkin sitten ihan ikimuistoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhtikuun noita onkin minulla lukulistalla. Sitä on kehuttu paljon ja aihekkin vaikutti mielenkiintoiselta. :)

      Poista
  2. Huhtikuun noidasta pidin minäkin niin, että Axelssonia on ollut (jo jokusen vuoden ajan) tarkoitus lukea lisää. :) Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkaistun vain koko ajan enemmän metsästämään Huhtikuun noidan käsiini. :) Ehkäpä löydän sen jo tänään kirjastoreissulla.

      Poista
  3. Kansi on tosiaan aivan hurmaava! Minulla oli tämä kerran jo lainassakin, mutta en ehtinyt lukea. Jäi kuitenkin vähän polttelemaan, tekisi ehkä mieli koettaa uudestaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaanpa että sinä saattaisit pitää tästä, mitä blogiasi seuranneena voisin päätellä. :)

      Poista

Lähetä kommentti