Guðrún Eva Mínervudóttir: Nukentekijä

Nukentekijä on kertomus Sveinnistä ja Lóasta. Sveinn on seksinukkeja valmistava työnarkomaani, joka elää sosiaalisesti melko eristäytynyttä elämää. Lóa on kahden lapsen yksinhuoltaja äiti, jonka vanhin tytär sairastaa anoreksiaa ja kyhjöttää omassa huoneessaan päivästä toiseen apaattisena. Tytär ei voi sietää toisia ihmisiä lähellään.

Sveinnin ja Lóan tiet risteävät, kun Lóa auton rengas puhkeaa Sveinnin talon edustalla: mies tarjoutuu jalomielisesti vaihtamaan naiselle uuden renkaan paikalleen. Sveinn joutuu seurustelemaan oikean elävän naisen kanssa nukkejenn sijaan. Ylistressaantunut Lóa jää kohtalonoikusta yöksi Sveinnin luo ja aamun tunteita varastaa yhden miehen hienoimmista luomuksista: musta hiuksisen nuken. Lóa ajattelee, että nuken avulla hän saisi eristäytyneen tyttärensä sietämään toisen ihmisen läheisyyttä.

Ainakin jotakin uutta psykologisten romaanien saralla. Seksinukeista en olekkaan ennen lukenut. Mutta jotenkin tämä kirja ei iskenyt minuun ollenkaan, enemmänkin se sai minut ärsyyntymään. Ihan ensiksi ärsytti ihan suunnattomasti että vuorosanoja ei oltu mitenkään erotettu muusta tekstistä ja puheen perässä oli vaikea pysyä. Toisekseen minussa kirjassa oli liikaa kaikkea. [JUONIPALJASTUKSIA] Sveinn on seksinukkeja tekevä erakko, joka ei juurikaan seurustele muiden ihmisten kanssa. Hän on myynyt nuken miehelle, joka on ajautunut tekemään itsemurhan. Miehen perhe syyttää Sveinniä itsemurhasta, sillä hänhän sen peijakkaan nuken oli miehelle toimittanut. Joku tämän miehen läheisitä vainoaa Sveinniä, uhkailee ja soittaa häiriöpuheluita. Kaiken hyvän lisäksi Sveinn joutuu onnettomuuteen ja jää lääkekoukkuun. Lóa on eronnut miehestään, jonka kanssa ei ole enään lämpimissä väleissä. Tyttären vaikea tilanne on ajanut naisen jäämään työstään kotia ja nainen turruttaa tuskaansa viinaan, on siis alkoholisoitunut. Hän ajautuu epätoivoissaan varastamaan nuken, koska ei keksi mitään mikä auttaisi hänen tytärtään paranemaan. Sveinn haluaa nuken takaisin ja lähtee hakemaan sitä pääkaupungista naisen luota, lisäksi mies epäilee Lóaa uhkailijaksi. Mies jää naisen luo muutamaks yöksi ja Lóa muuttuu vain sekopäisemmäksi, sillä hänen sairas tyttärensä on karannut kotoa. Sitten soppaan nakataan vielä omituinen lastenhoitaja. [LOPPUU

Liian epäuskottavia hahmoja minun makuuni, liian paljon kaikkea ämpättynä alle 300 sivuiseen kirjaan. Kuinka moni ihminen jää yökylästelemään ihmisen luo, joka on varastanut sinun omaisuuttasi ja jota luulee itseään uhkailevaksi häiriköksi? Kuinka moni nainen vain olkia kohauttamalla ottaa luokseen omituisen lääkeriippuvaisen seksinukkeja valmistavan miehen, jolta on juuri varastanut jotain? Monia henkilöiden tekemiä kummallisuuskia sivuutetaan vain sillä että he nyt vain ovat vähän epävakaita. Sivupolkuja oli liian paljon, dialogit sekavia, henkilöt moniongelmaisia ja epäuskottavia. Loppua kohden Lóa ja Sveinn alkoivat etomaan minua. Mutta kirja oli aika nopea lukuinen sillä tapatumaketjut etenivät nopeasti. Ajallisesti kaikki kirjan tapahtumat tapahtuivat viikon sisällä, turhia ei siis jääty vatvomaan. Kuvailu oli välillä myös mukavaa luettavaa, siinä kirjailija oli ainakin onnistunut osittain.

Ei sitten ollut kirja yhtään minun makuuni, mutta joskus näinkin.

Annan kirjalle arvosanaksi 2 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta: 
Kustantamo: Karisto
Ilmestynyt: 2010
Alkuteos: Skaparinn (2008)
Sivuja: 296
Suomentanut: Juha Peura

-Aletheia

Kommentit

  1. Minä luin tämän silloin joskus tuoreeltaan, mutta ei kyllä uponnut. Liian erikoinen, outo ja täynnä kaikkea omituista :D.

    VastaaPoista
  2. Minustakin tämä oli aika kökkö kirja. Juurikin hyvin samoista syistä, joita sinä nostit esiin. Ei purrut, ärsytti vain, ja epäloogisuudet pomppivat silmille. Mutta tulipa tosiaan luettua tällaistakin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joskus niinkin, ettei aina tule luettua hyviä kirjoja. Osaapahan arvostaa kun käteen sattuu kultakimpale kun välillä lukee tälläisiä kökköjä kirjoja. :D

      Poista

Lähetä kommentti