maanantai 20. toukokuuta 2013

A.S.Byatt: Ragnarök: Jumalten tuho

Pieni laiha tyttö evakuoidaan englantilaisesta rikinkatkuisesta teräskaupungista maaseudun paratiisiin. Kukkivien kukkien keskellä tyttö kuitenkin kaipaa isäänsä, joka sotii Pohjois-Afrikassa. Tyttö saa luettavakseen vihreäkantisen kirjan, joka sisältää skandnaavisia jumaltaruja.

Takaliepeessä Byattin kirjoitustyyliä kuvailtiin korkeakirjalliseksi ja Byattia itseään akateemiseksi älyköksi. Ragnarök - Jumalten tuho on minulle ensimmäinen Byattin teos, joten olin kuvauksen luettuani hieman varuillani. Tiesin entuudestaan kirjailijattaresta vain sen että monet ovat ihastuneet hänen teoksiinsa, mutta tiesin myös sen että jotkut pitävät hänen kirjojaan liian vaikeaselkoisina.  Valkkasin Ragnarökin kirjastosta ensimmäiseksi maistiaisekseni Byattilta, sillä muut hänen teoksensa ovat melkoisia järkäleitä. Ragnarök puolestaan on ohut ja siinä on alle 200 sivua.

Kirjan ohuuden vuoksi ajattelin lukevani sen yhdessä illassa. Kirjan avattuani innostuin, että hei täällähän on kuviakin. Ei voi siis olla kovin kummoinen juttu lukea Ragnarök läpi. Pian sain huomata että lukiessa pitää tosissaan olla ajatus kasassa että pystyi ymmärtämään lukemansa, kirjaa ei siis lueta Pikku Kakkosen aikaan tai illalla väsyneenä. Yhden illan luku-urakka vaihtui parin päivän urakaksi. Huomasin lukevani kirjaa vain rauhallisina hetkinä, kun tiesin voivani paneutua Byattin haastavaan kirjoitustyyliin.

Pidin kovasti jumaltarustoista, joita kirjassa käsiteltiin. Opin varmasti paljon uutta lukiessa. En voi myöskään moittia pienen laihan tytön osaa kirjassa, mutta mielestäni nämä kaksi eivät vaan lomittautuneet sujuvasti yhteen, vaan tuntuivat kahdelta irralliselta tarinalta.

Koko potin kuitenkin räjäytti lopusta löytyvät Byattin essee Ajatuksia myyteistä. Minun kohdallani essee avasi silmäni kirjan tarkoitukselle ja tuntui että pääsin tarinan pintakerroksen alle. Aloin ajatteleaan koko kirjaa aivan erillä tavalla ja siittä tulikin minulle pienisuuri kirja, joka sai hieman heilautettua ajatusmaailmaani vihreämmälle puolelle. Rakastuin kirjaan ja innostuin oivaltamisen ilosta, joka minut valtasi. En halua paljastaa liikaa, jotta mahdollisesti muutkin lukijat voivat itse kokea tämän oivaltamisen, jos kokevat. Mutta lukekaa tämä kirja ja lukiessa ajatelkaa kirjaa vertauskuvana, ajatelkaan sen syvempiä merkityksiä. Jos voisin, repisin Byattin esseen irti tästä kirjaston kirjasta ja laittaisin sen talteen tärkeään paikkaan, jotta voisin palata siihen aina uudelleen ja uudelleen.

Annan kirjalle arvosanaksi 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi (KK: 442)
Ilmestynyt: 2013
Alkuteos: Ragnarok: The End Of The Gods (2011)
Sivuja: 152
Suomentanut: Titia Schuurman

6 kommenttia:

  1. Vautsi, täydet pisteet! Minulla on edelleen ensimmäinen Byattini korkkaamatta.. Varmasti osaksi siitä syystä, että haluan pitää hänen kirjoistaan kovasti, joten odottelen juurikin sellaista rauhallista hetkeä, jossa jaksaa keskittyä.

    Ihanaa huomata miten paljon olet saanut tästä irti huolimatta kirjan melko pienestä sivumäärästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä olisi saanut näin paljonkaan irti ilman lopun esseetä. Se kyllä räjäytti koko potin.

      Minäkin haluaisin kovasti pitää Byattin kaikista teoksista. Tämän jälkeen rohkaistuneena tartuin Lastenkirjaan, mutta kesken jäi. :o

      Poista
  2. Mielenkiintoista. Pitäisiköhän vilkaista, vaikka yleensä sana "korkeakirjallinen" saa jo ihokarvani pystyyn.(En voi sille mitään, että se kalskahtaa korvaani melkein synonyymiksi tekotaiteelliselle.) Kirjailijan nimi on minulle vain etäisesti tuttu. Katsotaan... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä minäkään yleensä riemastu sanasta korkeakirjallinen, sillä minun korvaan se kalskahtaa siltä etten tajua kirjasta todennäköisesti hölkäsenpöläystä ja tunnen itseni vajakiksi. Byatt on kuitenkin päälle vuoden bloggailujen jälkeen noussut niin monesti esille, että oli pakko päästä kokeilemaan. :D

      Poista
  3. Tämäkin on yksi niitä kirjoja, jotka ovat olleet lukulistalla luvattoman kauan... ehkä sitten kesälomalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elä huoli, niin se keikkui minullakin parinkin loman ohi, jopa äitiysloman. :D

      Poista