Marie Hermanson: Laakso

"Nautinnollisen nerokas trilleri pahuudesta"

Syvällä Alppien kainalossa on laakso, jossa sijaitsee kallis ja hieno yksityisklinikka. Sinne rikkaat ja loppuun palaneet ihmiset matkustavat leputtamaan hermojaan ja hengittelemään terveellistä vuoristoilmaa. Klinikka tarjoaa asukkailleen hotellitason palveluja ja runsaasti erilaisia aktiviteetteja sekä huipputason psykologien ammatillista panostusta.

Eräänä päivänä Daniel saa kaksoisveljeltää Maxilta kirjeen, jossa veli pyytää häntä käymään kyseisellä klinikalla. Daniel saapuu tarkoin vartioidulle klinikalle ja saa veljeltää odottamattoman ehdotuksen. Max haluaa vaihtaa paikkaa Danielin kanssa muutamaksi päiväksi, jotta mies voisi käydä hoitamassa raha-asioitaan klinikan ulkopuolella. Daniel ja Max ovat identtisiä, joten huijaus voisi onnistuakkin. Daniel siis jää klinikalle odottamaan Maxin paluuta. 

Päivät kuluvat ja aluksi hauskalta kuullostaneesta lomasta tulee Danielin painajainen. Miksi klinikalta on niin vaikea päästä pois? Keitä klinikan asukkaat todellisuudessa ovat? 

Tartuin hieman varauksella Hermansonin Laaksoon, sillä en yhtään tiennyt mitä odottaa. Takakansi kuullosti houkuttelevalta, mutta olen niin monesti saanut pettyä takakannen perusteella, etten pysy enään laskuissa mukana. Laakso kuitenkin nappasi minut mukaansa alkumetreiltä lähtien. Kun jouduin laittamaan kirjan syrjään vähäksi aikaa toisen luku-urakan tieltä, olin harmissani. Koko ajan odotin pääseväni lukemaan lisää ja jännittämään tapahtumia.

Hermanson on luonut tarinalleen hienon miljöön. On kuvankaunis Alppi maisema ja idyllisen pikku kylän kyljessä sijaitseva hulppea klinikka. Täydellisen kaunis kakku, ainakin päältä päin katsottuna. Pikku hiljaa lukijalle kuitenkin selviää, että ulkonäkö on erittäin harhaanjohtava ja kakku onkin sisältä kaikkea muuta kuin suussa sulavan herkullinen. Hermanson avaa pikku hiljaa kerros kerrokselta salaisuuksien vyyhtiä, mutta kasvattaa samalla asteittain jännitystä ja uteliasuutta. Samalla myös herkuteltiin yllättävillä sekä ovelilla juonenkäänteillä. Lukijalta vedettiin useampaan otteeseen matto jalkojen alta ja yllätettiin selän takaa.

Aluksi hieman arastelin kirjaan tarttumista, jos se kuitenkin sisältää liian painostavaa jännitystä. On ihanaa kun kirja saa hieman kädet hikoamaan ja uteliasuuden heräämään, mutta en pidä niin tumman puhuvasta jännityksestä että tulee ahdistunut olo. Jos on jännäreistä kyse on minulla tietty raja, jonka ylittämisen jälkeen kirja menettää nauttittavuuden. Toki olen huomannut että tuon raja nousee vuosien kuluessa korkeammalle ja korkeammalle. Laaksossa ei tullut liian ahdistunutta oloa vaan jännitystä oli juuri sopivasti pitämässä minut sopivassa vireessä ja nälkäisenä lukemaan enemmän ja enemmän.

Hienon huikea ja erittäin hyvin toteutettu romaani. Kielikin oli helppolukuista ja miellyttävästi eteenpäin soljuvaa, joka tuntui tervettulleelta vaihetelulta Byattin Lastenkirjan jälkeen. On ihanaa kun lukemaansa ei tarvi pohtia otsa rypyssä vaan voi vaan asettua Hermansonin luomaan kirjalliseen vuoristorataan ja antaa mennä. Suosittelen muitakin astumaan kyytiin, oli semmosta kyytiä että jälkeenpäin ihan hymyilyttää kuinka oivallinen lukukokemus olikaan.

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Like
Ilmestynyt suomeksi 2012
Alkuteos: Himmelsdalen (2011)
Sivuja: 393
Suomentanut: Jonna Joskitt-Pöyry

Kommentit

  1. Voi miten mahtavaa saada kirjalle blogisavuja! Minusta tämä on yksi 2012 vuoden parhaista jännäreistä. Meinasin lukea romaanin vain välipalaksi, joten yllättipä se minut todella positiivisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välipala kirjana minäkin tätä erehdyin ensin pitämään. Olisikohan tuo värikäs kansi, joka saa ajattelemaa tätä kevyehkönä jännitysromaanina? Kannen värimaailma on kuitenkin aika iloinen ja näin ollen melko harhaanjohtava, jollei tiedä tarkemmin. Tämä oli kyllä melkoinen yllättäjä! Ja tästä tulisi erittäin mielenkiintoinen elokuva.

      Poista
  2. Ai niin, tämäkin kirja on olemassa! Kiinnostuin tästä jo aikaisemmin ja laitoin mieleen lukulistalle, mutta kappas, onpas päässyt unohtumaan. Parempi laittaa oikein paperille ylös, kun ei tuohon pollaan ole luottamista. =D Tämä kirja kuulostaa todella mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on erittäin mielenkiintoinen! Kannatan paperille raapustamista, ei minullakaan koskaan pysy kirjojen nimet mielessä ja korvan takana, vaikka kuinka niitä sinne liimailen. Haaste sinänsä, ainakin minulle, on pitää nuo laput tallessa ja järjestyksessä. Siksi käytössä on nykyään TBR -vihko, joka on aina lähettyvillä. ;)

      Poista
  3. Tämä oli kyllä hieno ja mieleenpainuva kirja!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti