Sergei Lukjanenko: Yöpartio

Yöpartio aloittaa fantasia kirjasarjan, joka sijoittuu Venäjälle. Maailmassa on ihmisten lisäksi Muita: noitia, velhoja, ihmisusia ja vampyyreita. Nämä Muut jakautuvat kahteen leiriin Valoon ja Pimeyteen. Historian veristen sotien jälkeen Valon ja Pimeyden suurvelhot ovat solmineet Sopimuksen, jonka mukaan jokaisen Muihin kuuluvan on elettävä. Sopimuksen noudattamista valvomaan on perustettu kaksi partiota: pimeyden Päiväpartio ja valon Yöpartio.

Anton Gorodetski on keskitason velho ja kuuluu Yöpartioon. Erästä tehtävää suorittaessaan hän huomaa metrossa naisen, jonka päälle on langetettu niin voimakas kirous, että se uhkaa koko Moskovan turvallisuutta. Anton joutuu mukaan hyvän ja pahan punomiin mutkikkaisiin juoniin ja tapahtumaketjuihin, jotka ylittävät hänen kykynsä.

En oikein tiedä mitä sanoisin tästä kirjasta. Ensimmäisenä tulee vain mieleen harhaanjohtava kansi kuva, joka antaa lukijalle mielikuvan miesten toimintakirjasta, jossa on mukana fantasiaa. Kannen mies saa ajattelemaan jotain kovanaama kyttää ja tämä luonehdinta ei istu päähenkilö Antoniin yhtään. Anton on tavallinen keskitason velho, ei mikään kaikista suurin velho tai paras kenttätyöntekijä. Hän painii koko ajan moraalisten sekä hyvän että pahan välisten kysymysten kanssa. Hänellä on heikkouksia, eikä hän aina kykene toimimaan ohjeiden mukaisesti. 

Toiseksi tulee mieleen luonehdinnat kauhufantasiaa ja "Tähtien sota kohtaa Moskovan vampyyrit". Not ja not! Yöpartiossa ei ole mitään kauhua, fantasiaa kylläkin. Fantasia on vain Moskovassa ja ympäri maapalloa siinä ympäristössä, jonka me tunnemme. Tarina kuitenkin tapahtuu Venäjällä. Tavalliset ihmiset eivät tiedosta Muita tietoisesti, mutta alitajunta saa heidät aistimaan jotain, joka poikkeaa tavallisesta ilmapiiristä. Maagiseksi realismiksi kirjassa kuitenkin liikutaan liikaa Muiden parissa ja keskitytään hyvän ja pahan väliseen kamppailuun. Itse käsitän maagisen realismin genrenä, johon tavalliseen maailmaan on tuotu ripaus maagisia piirteitä, kuten Tiikerin vaimo tai Hiljaisuus soi h-mollissa. No, entäs tuo toinen väite sitten, en ole alkuunkaan samaa mieltä. Taistelua loppu peleissä kirjassa on hyvin vähäsen ja kaikki Tähtien sota elokuvat katsoneena en voi sanoa löytäneeni paljon samankaltaisuuksia. 

Lukjanenkolla on ilmiömäinen kyky vetää juoni aivan solmuun. Kirja on jaettu kolmeen toisistaan erilliseen tarinaan, jotka tapahtuvat kronologisessa järjestyksessä ja liittyvät toisiinsa kiinteästi. Jokainen tarina päättyy aina yllättävään ratkaisuun, jota en olisi millään tavalla pystynyt arvaamaan. Viimeisen tarinan kohdalla odotin yllättävää juonenkäännettä jo innolla, sillä tiesin sen tulevan. Lukjanenko on asettanut hyvän ja pahan välisen taistelun aivan uudelle tasolle. Mikään ei ole niin mustavalkoista, kuten aluksi saattaisi luulla. Jos Valo tekee hyvää saa Pimeys tehdä samanverran pahaa, jotta tasapaino säilyisi. Ihmisiin ei saa kajota, eikä sopimusta rikkoa, siittä seuraa rangaistus tuomioistuimessa. Valon seuraaja Anton joutuu kamppailemaan moraalisten kysymysten kanssa, koska vaikka hyvästä onkin kyse, niin pyhittääkö tarkoitus aina keinot?

Todella mielenkiintoinen kirja ja näköjään osasin sittenkin sanoa kirjasta jotain. Kyllä tämä kutsui lukemaan, kun kerran alkuun oli päässyt. Vaikka pidänkin enemmän romanttisemmasta ja lapsenomaisemmasta fantasiasta, oli tämä älykkäällä fantasiallaan iloinen yllättäjä. Kirja oli myös viihdyttäväkin, henkilöt olivat mielenkiintoisia ja persoonallisia. Kiinnyin yhden kirjan perusteella jo tiettyihin henkilöihin kovasti. Miljöötä eli siis Moskovaa ja Venäjän kulttuuria oli tuotu hienosti esille, eikä Venäjä tuntunut enään niin kaukaiselta ja rappiotuneelta maalta. On siis varmaan sanomatta selvää, että seuraavakin osa tulee lukuun.

Pidin kirjasta, vaikkei se nyt suosikkifantasiaa olekkaan. Mutta niinhän sitä sanotaan että vaihtelu virkistää.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä. (Olen pyöritellyt kohta minuutin 3,5 ja 4 pisteen välillä, vaikea valinta!)

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Into
Ilmestynyt: 2012
Alkuteos: Notšnoi Dozo (1998)
Sivuja: 416
Suomentanut: Arto Konttinen

Kommentit

  1. Minä voitin kirjan arvonnasta mutta en ole vielä uskaltautunut hyppäämään kyytiin juuri kannen aiheuttamien ennakkoluulojen takia :) Kiitos siis innoituksesta, täytyy teokseen tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä innoituksesta, mukava että sain innostettua. :)

      Poista
  2. Tässä kirjassa on kyllä todella harhaanjohtava kansi! Luulin pitkään, että kirja on justiinsa jokin uusi Jack Reacher-meininkiä tavoitteleva pläjäys. =D Sitten kun asia selvisi tarkemmin, aloinkin harkita, että voisihan tuota vaikka lukea... Ei sen puoleen, olen minä Reachereitakin lukenut. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole Reachereita lukenut, mutta tosiaan sitä meininkiä kansi kuvastaa. Itsellä tuli CSI Horatio vähän mieleen tuosta aurinkolasihemmosta. :D

      Poista
  3. Kuulostaapa tosiaan vaihtelulta, jo pelkästään miljöönsä ansiosta. Pitänee merkata tämäkin lukulistalle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli kyllä mukavaa vaihtelua perinteiseen verrattuna. Miljöökin on ainutlaatuinen. :)

      Poista
  4. Tämä on kiinnostanut ilmestymisestään asti kovasti, mutta taas uusi sarja... Enpä tiedä vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, kohta niitä sarjoja on kesken niin paljon että hukkuu. :D Ehkäpä joskus myöhemmin. :)

      Poista
  5. Yöpartiosta (olen nähnyt elokuvan joskus, kirjaa en ole lukenut) tulee koko ajan väkisin mieleen Dmitri Gluhovskin "Metro 2033", jota suosittelen jos et ole siihen ehtinyt tutustua. Se kertoo ydinkatastrofin jälkeisestä Moskovasta, jossa viimeiset ihmiset asustavat metrotunneleissa, jonne he ovat luoneet oman pienoisyhteiskuntansa (kommunisti-, fasisti- ja kauppa-asemineen).

    Metro 2033:ssakin on fantasiamaisia elementtejä (lähtien jo päähenkilön "tehtävästä" ja kaiken maailman profetioista) eikä se ole kaikin puolin täydellinen (siinä on aika paljon turhaa paisutusta loppupuolella), mutta sen maailma on mielenkiintoinen ja uskon että jos pitää Yöpartiosta, pitää varmasti siitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos vinkistä. Raapustanpa nimen ylös ja katselen seuraavalla kirjastoreissulla josko olisi paikalla. Vaikuttaa mielenkiintoiselta! :)

      Poista

Lähetä kommentti