torstai 6. kesäkuuta 2013

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Kirja tapahtumista, joiden alkusoittoa kuuntelemme jo nyt.

Maailmaa on kohdannut katastofi - ilmastonmuutos tai sitten jokin muu - ja maailmasta on sen seurauksena loppumassa vesi. Uuden Qianin hallinto on sotilasdiktatuuri, jossa suurin rikos on veden piilottaminen. Ihmisten vesikiintiöt eivät kuitenkaan riitä aina kattamaan perheiden tarpeita. 

 Tässä maailmassa elää Noria, teemestarin tytär. Pian on myös Norian vuoro vihkiytyä teemestariksi ja jatkaa suvun perinnettä. On kuitenkin vaikea toimittaa teemestarin virkaa maailmassa, jossa vesi on niin tiukassa. Sotilaat kiinnittävät huomiota siihen, että poikkeuksellisesti tee maistuu yllättävän raikkaalta kyseisen teemestarin talossa ja perhe joutuu suurennuslasin alle.

Samaan aikaa Noria tekee yllättävän löydyn entismaailmasta ystävänsä Sanjan kanssa.

Paljon puhuttu kirja, enkä yhtään ihmettele miksi. Aluksi arastelin valtavasti kirjaan tarttumista, sillä aikaisemmat seikkailuni dystopioiden parissa ovat olleet enemmän ja vähemmän epäonnistuneita. En ole syttynyt noille yltiö mielikuvituksellisille jorinoille siittä millainen maailma voi olla tulevaisuudessa. Nuo jorinat eivät ole koskaan kuullostaneet realistisilta, vaikka niitä olisi miten päin tahansa katsonut. Uteliasuus vei kuitenkin voiton, koska blogikollegat ovat kehuneet tätä kirjaa paljon. Niinpä nappasin kirjan kirjastosta mukaani ja liityn  nyt ylistävään lammaslaumaan.

Tarina sijoittuu Lappiin, jossa tunturit ovat keskeisissä osissa. Tutut maisemat eivät olekkaan enään tuttuja, sillä maailma on tosissaan muuttunut. Meille jokapäiväiset hyödykkeet ovat nyt vain roinaa muovihautausmailla. Lukijalle jätetään myös hämärän peittoon miksi maailma on nykyään Uusi Qian ja ilmeisen itämaalaishenkinen, jos tätä sanaa voi käyttää. Tämä kysymys ei kuitenkaan ole keskeisessä osassa, vaan moraaliset arvot ja selviytyminen ovat mielestäni paljon suuremassa roolissa.

Itäranta on luonut erittäin todentuntuisen miljöön ja maailman, sillä tosiaan juuri alkusoitto, jotka kuuntelemme jo nyt, mahdollistaa aivan hyvin kuvaillun tapaisen tulevaisuuden. Maailmaan oli helppo sujahtaa ja nähdä sielunsilmillä. Pakostakin aloin miettimään, että millainenhan maailma on minun jälkeläisilleni. Puhdas juomavesi ei ole itsestäänselvyys maailman jokaisessa kolkassa ja varmasti sen vuoksi tullaan sotimaan vielä. Ihminen on myös erittäin riippuvainen teknologiasta ja jos joskus jostain syystä sähköverkosto pettäisi, eikä maailmassa olisi sähköä, niin suoraan sanottuna helvetti olisi irti. Oli siis erittäin mielenkiintoista ajatuksen kanssa vierailla Itärannan luomassa tulevaisuuden hahmotelmassa ja pohtia asioita monelta kantilta.

Itärannan kieli oli erittäin kaunis ja soljuvaa, yhdenlaista virtaava vettä sekin. Kokonaisuudessaa kirja oli siis täydellinen paketti. Innoissani miehellenikin selitin siittä kuinka hienoa ja puhuttelevaa kirjaa luen.  Kerronta oli viipyilevää ja teeseremoniatkin kuvailtiin kauniin yksityiskohtaisesti. Kuitenkin tapahtumia oli sopivasti ja loppuakohden alkoi käymään juonenkäänteet niin mielenkiintoisiksi että en malttanut laskea kirjaa käsistäni, vaan luin loppuun yöunien hinnalla.  Hienommaksi lukukokemuksen teki se ettei Itäranta tarjoile valmiita ratkaisuja lukijalle suoralta kädeltä, vaan lukijalle itselleen jätetään myös pääteltävää.

Hieno hieno kirja, olen iloinen että tartuin tähän ja suosittelen siis muillekkin.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Teos
Ilmestynyt: 2012
Sivuja: 265

9 kommenttia:

  1. Minä luen tätä juuri ja olen monesta asiasta samaa mieltä kanssasi. Hieman oli alussa vaikeuksia päästä sisään ajatukseen maailmasta joskus tulevaisuudessa, mutta eiköhän se tästä ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinne loppujenlopuksi istahati melko hyvin kun tottui ajatukseen. Jään mielenkiinnolla odottelemaan arviotasi! :)

      Poista
  2. Tämä oli ja on ihana ja hyvä kirja. Itse innostuin kirjan luettuani hieman etsimään tietoa maista, joissa puhtaasta vedestä on pulaa. Yksi näistä maista on esimerkiksi Kalifornia! Siellä ei monilla alueilla ole enää lainkaan omia pohjavesiä (ne ovat loppu tai pilalla), vaan vesi johdetaan hyvinkin kaukaa. Pelottavan lähellä siis kirjan maisemia aletaan olla.

    VastaaPoista
  3. Annoin saman pistemäärän. Kirja on todellakin hyvä :)

    VastaaPoista
  4. Ehdottomasti vuoden 2012 suuri kirjallinen yllättäjä. Miinusta kököstä kannesta ja todella huomaamattomasta markkinoinnista. Tuskin olisin löytänyt tätä luettavakseni ilman ystäviä ja kirjablobisteja vaikka luen työkseni.

    VastaaPoista
  5. Olen pyristellyt tämän kirjan lukemista vastaan, sillä tämä on melko kaukana kirjalliselta mukavuusalueeltani. Ennen postauksesi klikkaamista ajattelin, että jos sinäkin kehut kirjaa, niin pakko laittaa vihdoin kirja varaukseen. Varaukseen siis menee. :)

    VastaaPoista
  6. Minä varasin tämän joku aika sitten kirjastosta, mutta varausjono oli aika pitkä. Toivottavasti saan pian, tämä kiinnostaa hurjasti! :)

    VastaaPoista
  7. Tää oli kyllä ihan mahtava kirja, kun alun epäluuloista huolimatta tämän luin. Karisti epäluuloni scifistä aika rytinällä: ei kaikki olekaan avaruusseikkailua :)

    VastaaPoista
  8. Loistava kirja jonka sain vasta tänään

    VastaaPoista