Hernán Riviera Letelier: Elokuvankertoja

Kirjastosta nappasin mukaan tämän ihanan kannen omaavan minikirjan. Elokuvankertoja kertoo María Margaritasta, joka asuu Chileläisessä pienessä kaivoskylässä. Perheellä ei ole paljon rahaa, mutta aina kun kylän elokuvateatteriin tulee nimekkäillä tähdillä varustettu elokuva, kerätään kaikki pennoset kokoon ja perhe lähettä María Margaritan katsomaan sitä. Kotiin palatessaan tyttö kertoo tyhjentävästi mitä elokuvassa oli tapahtunut. Pian kuulemaan saapuvat veljen kaverit ja lopulta koko kylän väki. Elokuvankerronnasta tulee María Margaritan erikoistaito ja työ.

Pian kuitenkin tapahtuu, kylällä ja maailmalla, mullistavia asioita, jotka vaikuttavat väistämättä María elämään...

Olen lukenut paljon ylistäviä mielipiteitä kirjasta, mutta minun tapauksessani se ei herättänyt kesken unien, jäänyt pyörimään ajatuksiin tai herättänyt pohtimaan yhtään mitään. Tarina oli lyhyt, kirjassa on vain 133 sivua, mutta toki ymmärsin (tai ainakin luulen ymmärtäneeni) kirjan sanoman. Yhteisöllisyys on kantava voima ja luo kuuluvuuden tunnetta. Yhteisö antaa tukensa ja sen kesken voi kokea elämänsä hienoimpi asioita. Ja mikäs sen parempaa kuin jaettu ilo. Raha ei ole se mikä tekee onnelliseksi, vaan onnea elämäänsä voi ammentaa pienistäkin asioista (Ihan pakko sanoa tähän väliin, että tuo edellinen lause on kyllä niin köyhien keksimä juttu. Ihan rehellisesti kuolisin mielummin rikkaana jossain unelmien kodissa kuin köyhänä kamalassa vuokramurjussa stressin rumentamana). Kirjassa käsiteltiin myös Chilessä tapahtuvaa murrosta, joka vaikuttaa ihmisten elämään. Mutta kirja on myös jonkinlainen tunnustus elokuville ja tarinoille.

En silti hurmaantunut, vaikuttunut tai mitään muutakaan. Luin nopeasti kirjan loppuun ja nakkasin sen sitten kirjastokassiin. Tuntuu että tähän arvioonkin on hyvin vaikea saada mitään kirjotettavaa juonen lisäksi, sillä kirja ei oikeastaan herättänyt minussa minkäänlaisia tuntemuksia. Toki tarina saa traasgisen käänteen ja tapahtuu paljon pahaa, mutta ennen tätä luin sen verran rankkoja kirjoja, ettei tämän tarinan traagisuus enään tuntunut missään. Ehkä olen saanut yliannostuksen ikävistä ihmiskohtaloista ja minusta on kehkeytymässä paksunahkainen pahuuden suhteen. En tiedä, vai olisikohan jonain toisena ajankohtana kirja tehnyt minuun suuremman vaikutuksen? 

Yksivaihtoehto on että minulta on lukiessa mennyt jotain pahasti ohi silmien ja olen totaalisesti missanut jotain suurta, joka on tapahtunut rivien välissä.Olihan kirjassa toki paljon teemoja, joita käytiin läpi, mutta kaikki oli kirjoitettu niin vähäeleisesti ja edettiin rytinällä. Itse pidän enemmän siitä että asioihin pureudutaan syvemmin ja niitä pohditaan.  Olen ahne lukija. Olen myös vähän sellainen lukija etten jaksa aina kauheasti sinne rivien väliin kurkkia, vaan kaikki pitäisi vääntää erikseen rautalangasta ja kirjoittaa suoraan silmien eteen.

Annan kirjalle arvosanaksi 3 / 5 psitettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Siltala
Ilmestynyt: 2012
Alkuteos: La contadora de peliculas (2009)
Sivuja: 133
Suometanut: Terttu Virta

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta lainasin ja kansi oli minulle tuttu copycat-kilpailusta, johon Linnea teki oman versionsa tämän kirjan kannesta. Olin lukenut myös paljon kehuvia blogiarvioita.

Kommentit

  1. Kansi on kyllä aivan ihana. Jostain syystä tämä on kuitenkin jäänyt lukematta. Joskus voisin jonkun massiivisen kirjan jälkeen tämän lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on hieno! Tämä on oivallista palauttelua kirjajättiläisen jälkeen. :)

      Poista
  2. Minulle tämä onnistui jotenkin osumaan juuri oikeaan rakoseen ja mielentilaan, joten rakastuin. Mutta yleensä en pidä ollenkaan näin lyhyistä kirjoista, joissa ei juurikaan kirjoiteta asioita auki, vaan ne on luettava rivien välistä. Kiva lukea muitakin arvioita tästä pitkästä aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus harvoin rakastun itsekkin pieneen suureen kirjaan, tämä ei nyt minulle kuitenkaan ollut sellainen. Yleensä kuitenkin ne kirjat jättien ja lyhyiden välistä on niitä lemppareita. ;D

      Poista
  3. Lainasin tämän kirjan juhannuslukemisekseni. Katsotaan sitten myöhemmin mitä tykkäsin. Kirja oli aika pienikokoinen ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti