keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Jodi Picoult: Sisareni puolesta

Anna on ihka oikea koeputkilapsi. Hän ei ole kuitenkaan saanut alkuaan koeputkessa perinteisessä mielessä. Annan vanhemmat halusivat geneettisesti yhteensopivan lapsen isosisko Katen kanssa, sillä Kate sairastaa leukemian harvinaista muotoa. Annan verisoluja, kudoksia ja luuydintä tarvitaan, jotta Kate pysyisi hengissä. Kudos- ja solupankkina toimiminen on ollut Annalle itsestään selvyys koko 13 vuotisen elämänsä ajan, mutta ei enään. Vanhemmat vaativat Annaa luovuttamaan sisarelleen toisen munuaisensa ja tilanne kärjistyy.  Anna palkkaa itselleen asianajajan ja vaatii lääketieteellistä itsemäärämisoikeutta vanhemmiltaan.

 Anna on alkanut miettimään minuuttaan. Onko hänen tehtävänsä toimia sisarensa elämän pelastajana oman elämänsä kustannuksella? Olisiko häntä edes olemassa ellei Kate olisi sairastunut?
Todella hämmästyttävän koskettava kirja, joka herätti paljon ajatuksia. Picoult pureutuu taitavasti moraalisiin ja eettisiin kysymyksiin käsitellen näitä monesta eri näkökulmasta. Ääneen pääsevät Anna, hänen ongelmallinen isoveli Jesse, lasten vanhemmat Brian ja Sara sekä Annan asianajaja ja edunvalvoja. Kirjassa onkin siis paljon pohdittavaa sillä näinkin rankat ja puhuttavat asiat, mitä kirjassa käsitellään ovat todella monisyisiä ja pureskeltavaa on lukijalle moninverroin kun asiaa lähestytään monesta eri vinkkelistä.
Paljon kirja sai minussa kysymyksiä heräämään. Oli selvää että Katen sairastuminen oli sairastuttanut koko perheen. Perheen elämä pyöri koko ajan sairauden ja Katen selviämisen ympärillä. Vanhin lapsi Jesse oli jäänyt kokonaan oman onnensa nojaan, sillä vanhemmilla ei riittänyt resurssit kiinnittää häneen tarpeeksi huomiota. Annanlla sentään oli sija perheessä luovuttajana, mutta se sija on ainakin minulle hieman kyseenalainen. En pystynyt hyväksymään sitä kuinka vanhemmat tuntuivat tanssivan piirileikkiä vain Katen ympärillä, mutta pakosta ajauduin miettimään sitä kuinka suuri on vanhempien huoli lapsestaa ja kuinka valtava on menettämisen pelko. Pystyykö sitä helposti heidän tilanteessaan toimimaan johdon- tai oikeudenmukaisesti? Katen sairaus kuitenkin vaikuttaa todella merkittävästi perheen arkeen.
Paljon ajatuksia aikoinaan herätti minussa myös Picoultin kirja Yhdeksäntoista minuuttia. Nainen siis osaa tosissaan porautua kirjoittamiensa aiheiden ytimeen ja ampaista ne suoraan lukijan ihon alle. Lukiessa ei tule tylsää, lukija on niinkin jännittyneessä tilassa siittä mitä tuleman pitää, mutta samalla aivot askartelevat tärkeiden asioiden ympärillä. Silti niihin ei ole yhtä oikeaa vastaus ja pää menee kyllä hiukkasen pyörälle. Näin kahden kirjan jälkeen olen vakuuttunut Picoultin kirjailijan lahjoista, mahtavia kirjoja ovat olleet molemmat. Todellakin luen kaikki Picoultit mitä käsiini saan!
Annan kirjalle arvosanaksi 5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Karisto
Ilmestynyt suomeksi: 2006
Alkuteos: My Sister's Keeper
Sivuja: 480
Suomentanut: Tytti Träff

Mistä minulle: Kirjastosta


4 kommenttia:

  1. Minäkin tykkään Picoultista! Hieno on se kolmaskin jo suomennettu kirja, apua en muista nimeä ja kuopus säätää tuossa vieressä siihen malliin, etten ehdi tarkistamaan :) Kuitenkin tämä, ja Yhdeksäntoista minuuttia ovat suosikeitani!

    VastaaPoista
  2. En ollut tästä kirjasta kuullutkaan. Aihe on niin pohdintaa herättävä ja tämä kirjakin on ilmeisesti taitavasti kirjoitettu, että menee kyllä lukulistalle. Kiitos siis vinkistä. :)

    VastaaPoista
  3. Picoultin kirjat ovat kyllä tasaisen hyviä. Yhdeksäntoista minuuttia on minusta paras, mutta tämäkin on hyvä. Koruton totuus jää vähän jalkoihin.

    VastaaPoista
  4. Kannattaa ehdottomasti lukea Picoultin kirja Koruton totuus. Ehdoton lemppari, koska tämänkin kirjan tapaan sivuaa niin vahvasti keskustelua siitä mikä on moraalisesti oikein ja onko sellaista käsitettä edes oikeasti olemassa kun tarkemmin mietitään.

    VastaaPoista