lauantai 6. heinäkuuta 2013

Grace McCleen: Ihana maa

Tämä kirja hyppäsi lukulistalleni puhtaasti kehuvien blogiarvioiden pohjalta. Aihekkin vaikutti mielenkiintoiselta ja jotenkin olen viime aikoina eksynyt paljon uskonnollisia aihepiirejä sivuavien kirjojen pariin. Tämä siis sattui sopivaan saumaan, kun olen ollut jo valmiiksi järkyttyneessä tilassa uskontojen nimissä tehtävistä julmuuksista ja siittä kuinka uskonto saa jotkut ihmiset hurahtamaan täysin. Paljon tuntuu eri asteista henkistä väkivaltaa tälläisten pienten uskonnollisten yhteisöjen ja lahkojen keskuudessa.

Samaa meininkiä oli Ihanassa maassa. Judith on 10-vuotias tyttö, jota kiusataan koulussa. Hän asuu isänsä kanssa kahdestaa, sillä on menettänyt äitinsä jo vauvana. Isä kuuluu uskonnolliseen lahkoon ja kulkee saarnaamassa ovelta ovelle maailmanlopusta tyttärensä kanssa. Judith on askarrellut huoneeseensa pienen maailma, jonka nimi on Ihana maa. Sinne tyttö pakenee vaikeaa suhdetta isäänsä ja koulukiusaamista. Kun luokan pahapoika Neil ottaa Judithin silmätikukseen tilanne pahenee. Judith tekee Ihanaan maahan Neilin näköisen pojan ja kun todellisuus ja mielikuvitus sekoittuvat on sillä tuhoisia seurauksia.

Olen jotakuinkin hämmentynyt lukemisen jälkeen. Todellisuus ja kuvitelma on sekoitettu niin taidokkaasti, että taruakin olisi pitänyt totena. Kirja tosiaan vaatii ajattelua ja puremista. Aluksi oli todella hämmentynyt siittä että Jumala alkoi puhua Judithille. Ajattelin kirjaa liian konkreettisesti ja realistisesti. Kun luin takakannen uudestaan tajusin, että Jumalan puhuminen on mielikuvitusta, sillä Judith kaipaa kipeästi jotain tai jonkun, jolle jutella ja purkaa tuntemuksiaan. Sitten vasta pääsin kunnolla kärryille kirjassa. Kertomus on psykologinen kuvaus siittä kuinka lapsi pyrkii suojaamaan itseään mielikuvituksen avulla. Judithin pientä mieltä tulitetaan monelta suunnalta. Isä on ankara ja kiihkeästi uskovainen, uskovaiseksi kasvatettu mieli tekee omia johtopäätöksiään ja omatunto huutaa. Lisäksi koulussa Judith joutuu kokemaan rankkaan kiusaamista erilaisuutensa vuoksi.

Tarina osoittautuu riipaisevaksi luettavaksi, mutta onneksi lopussa löytyy pieni valonpilkahdus paremmasta tulevasta. Lapsikertojana Judith on erittäin mieleenpainuva ja tässä kirjassa onnistunut kertoja valinta. Kertomus ampaisee suoraan sydämeen ja saa tuntemaan jonkin asteista tuskaa tuon pienen tytön puolesta. Judith pohtii asioita lapsen naiviudellaan ja lukijalla ei itsellään tarvi välttämättä edes olla omakohtaisia kokemuksia aiheesta ja silti tuntee ymmärtävänsä täysin tuota haavoittunutta pientä ihmislasta. On myös hämävää, kuinka tavallaan tajuaa sen että Judithin lapsenmieli puolustautuu, mutta kuinka hän itse ei osaa nähdä omassa käytöksessään ja ajatusmaailmassaan mitään poikkeavaa. Kirjasta käy kuitenkin selvästi ilmi, että muut varsinkin Judithin opettaja huomaavat sen. 

Erittäin hieno ja koskettava kirja, jota suosittelen kyllä lukemaan! Erityisen koskettava kirjasta tekee sen että kirjailija on itsekkin varttunut lapsuutensa uskonnollisessa yhteisössä, joten kirjassa on omaelämänkerrallisia elementtejä. 

Annan kirjalle arvosanaksi 5/5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2013
Alkuteos: The Land of Decoration (2012)
Sivuja: 336
Suomentanut: Marianna Kurtto

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, kehuvien blogiarvioiden perusteella.

8 kommenttia:

  1. Äää, minä luen tätä juuri englanniksi!

    En uskalla vielä lukea postaustasi, mutta palaan kommentoimaan luettuani kirjan loppuun. :)

    VastaaPoista
  2. Oi, kuulostaa mielenkiintoiselta, minulta on mennyt aivan ohi tällainen kirja. Lukulistalle menee, kiitos vinkistä. =D

    VastaaPoista
  3. Olen miettinyt nyt jokaisen lukemani arvion perusteella, että luenko vai enkö lue tätä. Nyt olen taas sillä kannalla, että luen. Katsotaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kannattaa kyllä lukea ehdottomasti! :)

      Poista
  4. Hienoa että pidit tästä! Minäkin tykkäsin, mutta en ihan viiden tähden verran kuitenkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuun tämä teki vaikutuksen. Ehkä juuri tuon aiheenkin perusteella, sillä se on ollut minulle läheinen viime aikoina. :)

      Poista