keskiviikko 7. elokuuta 2013

Pia Juul: Hallandin murha

Eräänä aamuna Bess herää laukaukseen. Hänen miehensä makaa kuolleena torilla, hänet on murhattu. Kukaan ei tunnu edes tietävän miksi Halland on tapettu, oliko se tarkoituksellista vai oliko kyseessä ehkä harhalaukaus.

Tapausta aletaan selvittämään ja yhtä arvoitusta tuntuu seuraavan joukko muita. Ensin poliisi löytää avaimen, joka on ilmeisesti Hallandin salaisen kaupunkiasunnon avain. Bessin oven taakse ilmestyy outo raskaana oleva nainen. Kaikki tuttu hajoaa ympäriltä ja jäljellä ovat vain suru ja loputtomat kysymykset.

Kaipasin kesäpäivien piristyksesi jotain helppoa ja nopea lukuista dekkaria. Kiirreessä nappasin mukaani tämän ohuen kirjan dekkariosastolta. Ajattelin, että tällä saan varmasti kätevästi tyydytettyä dekkarinnälkäni. Ja oi kuinka karvaasti sainkaan pettyä.

Ensinäkin Hallandin murha on enemmänkin surun ja sen seurauksien kuvaus kuin rikosromaani. Se on sukellus surussaan selvityvän naisen maailmaan. Murha ja sen motiivit olivat ihan toisarvoinen asia. Itseasiassa murhan loppuratkaisu jäi hieman epäselväksi ja lukijan itsensä pääteltäviksi. Minusta tämä kirja ei olisi kuulunut alkuunkaan dekkariosastolle!

Toisekseen en pitänyt alkuunkaan sirpaleisesta ja hajanaisesta kerronasta. Kai sillä yritettiin tavoittaa kouriintuntuvasti hajoavan naisen mielenmaisemaa, mutta minussa se sai aikaan vain sen etten tuntunut millään saavan kiinni tarinasta. Kerronta on yhtä kolkko ja korunton kuin kirjan kansikin. En saanut siihen mitään kosketus pintaa ja ärsyynnyin lukiessa, kirja oli minulle pois luotaantyöntävä kokemus. Jos kyseessä olisi ollut yhtään paksumpi romaani, niin kesken olisi jäänyt.

Monet ovat ilmeisesti tykänneet tästä kirjasta ja kirjailija on saanut kotimaassaan Tanskassa jonkin kirjallisuuspalkinnonkin tästä romaanista. Tämä kirja ei vain ollut alkuunkaan minulle, eikä varsinkaan hyvää luettavaa akuutissa dekkarinnälässä!

Annan kirjalle arvosanaksi 1,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Atena
Ilmestynyt: 2011
Alkuteos: Mordet på Halland
Sivuja: 220
Suomentanut: Katriina Huttunen

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, oli esillä dekkarihyllyssä.

2 kommenttia:

  1. Akuuttiin dekkarinälkään tämä on mahdottoman väärä valinta! Minä pidin Juulin kirjasta. Se on niin taidokkaasti naisen sekasortoista mieltä kuvaava, eikä myöskään vastaa kaikkiin niihin kysymyksiin, joita lukijalle syntyy lukemisen myötä. Myös kansi on hyvä.

    Jokos olet lukenut Kiltin tytön...Minulla on mennyt sen kanssa muutama yön tunti lujaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tämä kirja sattui kyllä todella väärään aikaan. :D Ehkäpä joskus luen uudestaan paremmalla menestyksellä.

      Olen lukenut Kiltin tytön. Se oli kyllä melkoisen mielenkiintoinen lukukokemus. ;)

      Poista