J.K.Johansson: Laura

Miia aloittaa uuden työn Palokasken koulussa erityisopettajana luotuaan ensin uraa poliisissa some konsulttina. Työt poliisissa oli kuitenkin pakko lopettaa vakavan facebook riippuvuuden vuoksi. Uuden työn aloittamista varjostaa vain koulun opiskelijan Lauran mysteerinen katoaminen. Miian veli Nikke tuntuu tietävän Laurasta ihan liikaa ja joutuu poliisin silmätikuksi. Tapaus saa Miian poliisinvaistot heräämään ja hän keskittyy Lauran tapaukseen enemmän kuin uuteen työhönsä. Lauran katoaminen repii myös haavat auki, sillä Miian oma sisko Venla katosi samanlaisissa olosuhteissa Palokaskesta vuosia aikaisemmin.

Laura on Palokaski-sarjan ensimmäinen osa ja aloittaa mysteerien sarjan. Nimimerkin J.K. Johansson takana on liuta ammattikirjoittajia. Paljon jäi auki asioita tässä ensimmäisessä osassa. Mitä Venlalle on tapahtunut? Miten enkeliriipus liittyy katoamisiin? Mikä Antti on miehiään ja mitä Lauralle oikeasti tapahtui? Pakko siis tarttua jatko-osaan tulevaisuudessa, kunhan se ilmestyy vai onko se jo ilmestynyt? Jäi häiritsevästi kutkuttamaan uteliaisuutta nämä kysymykset.

Vaikka nimimerkin J.K.Johanssonin takana on ammattikirjoittajia, jotenkin kirjan kieli ja tyyli jäi heppoisaksi. Henkilöhahmot olivat vain pintaraapaisuja ja jäivät pinnalliseksi sekä stereotyyppisiksi, lisäksi miljöön kuvailu oli mielestäni vähäistä. Suurimman osan kirjassa vei juoni, joka oli kyllä monikerroksinen ja yllättävä. Kaikkea ei paljastettu lukijalle kerralla, vaan jotain jännitettävää jätettiin seuraavaan osaankin. Pakko hieman kehaista juonta, että pidin siittä ja se oli ajoittain koukuttava. Kuitenkin kaikesta huolimatta minulle jäi hieman väkisinväännetyn ja kaupallisuuden jälkimaku suuhun. Jopa juonenkulussa olisi ollut hyvä jäädä pohtimaan ongelmia ja niiden syitä hieman syvällisemmin, niin olisin päässyt lukijana hieman lähemmäksi tarinaa. Joskus alkoi ärsyttämään, kun kaiken mielenkiintoisen ohi juostiin vain maininnan kanssa ja oltiin jo seuraavan ongelman kimpussa painimassa. Jos lopputulosta olisi viitsitty vähän hioa ja syventyä aavistuksen verran henkilöhahmoihin, juoneen sekä Palokasken kuvailuun olisi lukukokemus ollut onnistuneempi. Aina pelkät pintaraapaisut eivät ole hyvästä ja Laurassa olisi ollut potentiaalia paljon enempäänkin. Tälläisenaa Laura oli minun makuuni liian heppoinen rikosromaani, vähän niinkuin saippuasarjat ovat höttöistä viihdettä.

Lisäksi minua jäi huvittamaan että poliisin some-asiantuntija jää töistään pois facebook riippuvuuden takia. Oikeasti vähän heppoinen syy lopettaa some-asiantuntijan työt. Eikö Facebook ole sitä somea parhaimmillaan? Toinen mikä jäi huvittamaan on se ruuan määrä mitä Miia sai itseensä ahdettua. Kauheaa, ja kaikkeen minäkin takerrun. Nämä kuitenkin söivät jollain tapaa kirjan uskottavuutta yhtä paljon kuin Miia mätti perhepitsoja kirjan aikana. 

Annan kirjalle 3 / 5 pistettä! Kirja on hyvin vaikea pisteyttää, sillä viihdyin loppujen lopuksi sen parissa ja juoni oli koukuttava. Minulle jäi myös halu lukea jatko-osa ja tietää enemmän. Oli kuitenkin seikkoja, jotka saivat minut ärsyyntymään ja huvittumaan huonolla tavalla.

Tietoa kirjasta:

Kustantamo:  Tammi

Ilmestynyt: 2013

Sivuja: 221

Mistä minulle ja miksi: Kirjaston uutushyllystä nappasin. Kirja oli herättänyt mielenkiintoni jo kustantamon katalogista.