tiistai 11. helmikuuta 2014

Kazuo Ishiguro: Yösoittoja

Yösoittoja on viiden novellin kokoelma, joissa jokaisessa yhdistävänä tekijänä oli musiikki. Muitakin teemoja oli myös, mutta vahvimpana itse koin juuri tuon musiikin läsnäolon. Ishiguron valtavan hienoissa novelleissa kuvattiin myös avioliitto-ongelmia, rakkautta, muistoja, haaveita ja kerrottiin ihan vain elämästä. Kirjan novellit olivat nimeltään: Iskelmähurmuri, Come Rain or Come Shine, Malvern Hills, Yösoittoja ja Sellisti.

Minun ehdottomasti suosikki novelleikseni kirjassa, ja varmasti myös kautta aikojen, nousivat Come Rain or Come Shine ja Yösoittoja. Kummassakin oli kikattamaan saavaa tilannekomiikkaa, mutta myös hieno tarina takana.  Novelleissa sain törmätä keinotekoiseen koiranhajuun, vanhoihin iskelmiin, kalkkunaan sisään piilotettuun varastettuun palkintoon ja plastiikkakirurgiaan. En viitsi kuitenkaan paljastaa liikaa ettei muiden lukunautinto mene pilalle. Parempi kun ei tiedä liikaa kirjaan tarttuessa. Minulla ei ollut mitään ennakkokäsityksiä tai -odotuksia kirjan suhteen ja sain yllättyä, hurmaantua ja rakastua kirjaan ihan omilla ehdoillani.

Haluan ehdottomasti Yösoittoja omaan hyllyyni, niin suuren vaikutuksen se minuun teki. Haluan joskus palata kirjan pariin uudestaan ja kokea sen hienouden uudestaan. Ishiguron tarinankerronta on ihastuttavaa - ilmavaa, pelkistettyä, sujuvaa, mutta kuitenkin vaikuttavaa sekä oivaltavaa rivien välistä luettuna. Vaikutuksen minuun teki myös hienovarainen melankolia, takuu varma tärppi tälläiselle Ihaa-tyyppiselle ihmiselle.Voisin jatkaa kirjan ylistämistä loputtomiin, kuinka ilahduin kun löysin novellien väliltä myös muita siltoja kuin musiikki, kuinka jokainen novelli sai minut koukkuuntumaan, kuinka miljöötä ja henkilöitä oli kuvattu hienosti ja ja ja. Mutta eiköhän kaikille tullut jo selväksi että olen liittynyt Ishiguro-fanien joukkoon. Lisää minulle heti nyt! Wikipedian mukaan Ishigurolta on ilmestynyt kuusi kirjaa suomeksi, joista Yösoittoja on ilmeisesti viimeisin. Korjatkaa jos Wikipedia on antanut väärää tietoa, se ei olisi mitenkään uutta. En koskaan opi vaikka kuinka opetetaan että Wikipedia ei ole luotettava tiedonhankinta lähde. Ei ehkä, mutta helpoin se on kuitenkin. Ole luonani aina löytyykin omasta kirjahyllystä (olin jo ihan unohtanut), joten tutustuminen miehen tuotantoon jatkunee siis piakoin. 

Annan kirjalle arvosanaksi 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi (Keltainen kirjasto: 415)
Ilmestynyt suomeksi: 2011
Alkuteos: Nocturne (2009)
Suomentanut: Helene Bützow
Sivuja: 226

Mistä minulle ja miksi: Kirjastossa oli laitettu esille uudehkoja novelleja, sieltä tämä pisti silmään kannen perusteella ja kirjailijan nimikin oli tutustumislistalla, joten päätin sitten aloittaa tästä nimenomaisesta teoksesta.

5 kommenttia:

  1. Luin tämän itsekin viime vuonna ja oli hauska tätä kirjoitustasi lukiessa huomata, että vieläkin kirja muistuu minulle hyvänä novellikokoelmana. Ei olisi lainkaan paha omistaa ihan itsellään, totta!

    VastaaPoista
  2. Yösoittoja oli ensimmäinen Ishiguroni ja ihastuin kirjaan täysillä. Sittemmin olen lukenut kolme muutakin taitavan kirjailijan kirjaa (Pitkän päivän ilta, Ole luonani aina, Me orvot). Yösoittoja on edelleen suosikkini, mutta pidin kyllä tosi paljon myös Pitkän päivän illasta.

    VastaaPoista
  3. Minulla on lukupinossa Ishiguron Silmissä siintävät vuoret. Vielä en ole sitä aloittanut, mutta kiva kuulla positiivisia tunnelmia tästä Ishiguron kirjasta. :)

    VastaaPoista
  4. Minäkin pidin tästä vaikka en olekaan novellien suurin ystävä! Kiva kun luit ja muistutit minua taas tästä :).

    VastaaPoista
  5. Ehkäpä minäkin saattaisin tarttua tähän jos tulee vastaan. Kirjan suositteleminen Ihaa-tyyppiselle ihmiselle kuulostaa hauskalta ja sopii jossain määrin myös minuun :)

    VastaaPoista