lauantai 22. helmikuuta 2014

Peter Franzén: Samoilla silmillä

Franzénin esikoisteos Tumman veden päällä yllätti minut positiivisesti. Kirja ei ollutkaan julkkiksen kirjoittama tyypillinen sensaationhakuinen elämänkerta teos, vaan Franzén oli löytänyt syvyyttä ja herkkyyttä kertoessaan pienen Pete pojan tarinaa. Vaikutuksen tekivät myös tutut maisemat ja miljööt, sillä itsehän asun samoilla perukoilla. Muutaman sadan metrin päässä, kun nousen joentörmälle näen Isohaaran sillan ja talvella jään vahvistuttua pääsee jään yli Keminmaan keskustaan. Sain myös viime talvena seurata lenkkeilessäni useasti kun kirjan elokuvaversiota kuvattiin. Ihan tässä meidänkin ringissä on muutama kohtaus kuvattu. Kummasti silloin lenkkeily maistui. 

Nyt Peten tarina saa jatkoa. Samoilla silmillä teoksessa seurataan viikonajan Peten, hänen äitinsä ja isäpuolensa elämää. Pete on jo teini-ikäinen ja hänen siskonsa Suvi 10-vuotias. Pete, Suvi ja äiti ovat selvinneet pahimman yli, vaikka rankat tapahtumat menneisyydessä ovat jättäneet jälkensä heihin. Äiti kuitenkin opiskelee eri paikkakunnalla ja lapset ovat paljon keskenään. Isovanhemmat kuitenkin käyvät tuomassa lapsille ruokaa ja pitävät heitä silmällä. Peten isäpuoli ja Suvin isä Pertti ei ole enään juurikaan tekemisissä lasten kanssa. Hän yrittää pitää elämäänsä kasassa, sillä menneisyyden lasti painaa hänen harteillaan.

Franzén on jälleen rehellisesti tavoittanut teini-ikäisen Peten äänen. Hyvin oli kuvattu teini-ikäisen kasvukipuja, ihastumisia, rajojen kokeilua ja muuta, samoja tunteita muistan läpikäyneeni itsekkin teini-ikäisenä. Tarina kerrotaan kolmesta eri näkökulmasta, joka tuo tarinaan sitä elämänmakua, mutta myös lämminhenkisyyttä. Elämä on jatkunut kaikesta huolimatta ja tulee jatkumaan. Oli mukavaa saada palata edes hetkeksi Peten elämään ja saada tietää kuinka ikävien tapahtumien jälkeen kävi. Olisin mieluusti viipynyt toisenkin viikon heidän parissaan. Edeltäjäänsä verrattuna Samoilla silmillä on arkisempi ja kevyempi, sillä alkoholismia ja perheväkivaltaa ei kuvata enään samalla tavalla, ne ovat enemmän taakse jäänyttä elämää, mutta vaikuttavat kuitenikin vielä vahvasti. Kirjaa voisi luonnehtia sellaiseksi "mitä heille kuuluu nyt" katsaukseksi. Ehkä hieman olin pettynyt sen takia ettei kirjassa ollut sitä samaa syvyyttä kuin edeltäjässään.

Lukunautinnosta teki jälleen täydellisemmän tuttu miljöö, vaikka ovathan paikat tällä perukalla muuttuneet kovasti noista ajoista. Myös murredialogi oli ihanaa luettavaa, niin kotoisaa. Franzénin kirjat ovatkin ainuita, joissa toistaiseksi olen tähän meä murteeseen törmänny. 

Mää niin vaan fanitan näitä Franzénin kirjoja, vieläkö pian pääsis näkemään Tumma veden päällä leffan. 
Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt: 2013
Sivuja: 223

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta lainasin, koska pidin Tumman veden päällä teoksesta.

3 kommenttia:

  1. Ensimmäinen kirja oli todella hyvä, mutta tämä toinen ei yltänyt samalle tasolle.

    VastaaPoista
  2. En uskaltanut lukea arviostasi kuin tuon alun ja loput vain silmäilin. Minä ihastuin Franzénin esikoiskirjaan, mutta en ole vielä tätä jatko-osaa lukenut, aion kyllä. Olen lapsena sukuloinut samoilla seuduilla ja Franzénin kirjassaan käyttämä murre oli tuttua, siksi kirjaan oli helppo eläytyä. Odotan innolla onko tämä toinen yhtä hieno lukuelämys!

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä Main kanssa. Mä tykkäsin kans Franzenin ekasta kirjasta, mut tää jatko-osa oli mun mielestä melko tylsä. Ja jäin ihmettelemään, miks Peten ja äitin osuudet oli minäkertojalla kirjotettu, ja isän osuudet kaikkivaltiaalla..

    - Heta

    VastaaPoista