tiistai 4. helmikuuta 2014

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme

Tartuin Riikka Pelon Finlandia palkittuun Jokapäiväinen elämämme lähes heti voiton jälkeen. Jotenkin kirjan kiinnostavuus lisääntyi voiton myötä, vaikka juoni kiehtoi minua jo ennenkuin kirjasta tuli edes Finladia ehdokas. Jotenkin kirja oli vain jäänyt roikkumaan lainattujen kirjojen pinoon ja muut kirjat kiilasivat aina edelle. Hyvä että tartuinkin heti kirjaan, koska sehän varattiinkin samantien kun siittä tuli palkittu. Ja tämä postaus tulee kyllä tosissaankin jälkijunassa, kun jäänyt roikkumaan keskeneräisinä luonnoksiin. Kirjakin on palautettu kirjastoon jo aikoja aikoja sitten. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jotenkin vain tuntuu etten osannut pukea mielipidettäni kunnolla sanoiksi. :D

Jokapäiväinen elämämme on kertomus venäläisestä runoilijasta Marina Tsvetajevasta ja hänen tyttärestään Aljasta Stalinin terrorisoimassa Neuvostoliitossa. Aljan isä toimii armeijan palveluksessa Neuvostoliiton hyväksi, mutta Marina ja hänen tyttärensä joutuvat elämään vuosia elämästään maanpaossa Aljan isän tekemien virheiden takia. Aljan ollessa jo aikuinen perhe pääsee takaisin kotimaahan. Koneisto ja terrori kuitenkin erottaa heidän perheensä varsin pian taas uudestaan.

Kevyestä luettavasta ei voi tämän kirjan kohdalla kyllä puhua samassa lauseessa. Tarinahan on fiktiivinen kertomus ja ajoittuu Marinan elämässä vain kahteen ajanjaksoon. Mielenkiintoinen kertomus oli kuitenkin. Kuitenki venäläisyys on minulle vaikea aihe. Jotenkin venäläiset nimet tuottavat minulle turhan paljon vaikeuksia ja sekoitan henkilöitä alussa auttamatta toisiinsa.

Kerronta oli leikkissä, mutta vahvaa ja se haastaa lukijansa. Tarina kuitenki on vaikuttava ja sai minut elämään vahvasti tämän perheen mukana. Kirja on ehdottomasti palkintonsa ansainnut. Silti se ei ollut minulle mikään henkeäsalpaava lukukokemus, ehkä juuri kirjan haastavuus verotti oman osansa lukunautinnosta, se vei liikaa aikaa ja vaati liikaa ajattelua. En myöskään hurmaantunut kielen leikkisyydestä, se tuotti minulle enemmän päänvaivaa kuin nautintoa. Venäläisyyden mainitsinkin jo tuolla alussa, vain hyvin harvoissa kirjoissa venäläisyys ei haittaa minua ollenkaan. Useimissa se on häiritsevä elementti. Lisäksi pakko myöntää että välillä pitkästyin kirjan parissa, kun tiettyihin pakkoihin ja asioihin jäätiin viipyilemään liian pitkäksi aikaa. 

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Teos
Ilmestynyt: 2013
Sivuja 522

Mista minulle ja miksi: Kirjastosta jo ennenkuin kirjasta tuli Finlandia ehdokas. Juoni oli mielenkiintoisen oloinen ja kirjaa oli kehuttu.

4 kommenttia:

  1. Minulla tämä kirja jäi kesken juuri raskauden vuoksi. En edes karta erityisesti raskaita kirjoja, mutta jos ihan itse lukeminen alkaa tuntua työltä, josta ei edes saa vastineeksi palkkaa, niin kiitos mutta ei kiitos. Katsellaan uudelelleen muutaman kymmenen vuoden päästä tai sitten ei :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä sellainen urakka että en tähän uudestaan varmaan itsekkään tartu koskaan. Pääsin kuitenkin loppuun asti, mutta pakko oli joitakin kohtia lukea ns. puolella silmällä. Muuten olisi voinut käydä liian epämiellyttäväksi minullekkin lukukokemus. Ehkä tämä on jollain tapaa varttuneemman ikäpolven teos, koska olen huomannut että monet nuoremmat lukijat eivät ole vaikuttuneet, mutta vanhemmat ovat taas kirjasta pitäneet valtavasti?!? :D

      Poista
  2. Melkein samat pisteet meillä. :) Olen samaa mieltä, haastavuus vei tältä kirjalta paljon. Toisinaan haasteellisuus on vain hyvästä, mutta njääh.. tämä jäi ihan puolitiehen minulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haastavuus on hyvä juttu joissakin kirjoissa, se tekee niistä vaikuttavia, mutta tässä se vei osan lukunautinnosta. Ainakin minun ja muutamien muiden mielestä. :)

      Poista