keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Stephen King: Hohto & Tohtori Uni

Kun luin että Kingin jatko-osa Hohdolle on suomennettu ja joka julkaistiin nyt tammikuussa, tuli minulle hinku palata Kingin pariin. Olen joskus ainakin aloittanut Hohtoa, mutta nuorempana kirja tuntui niin pelottavalta että jäi kesken. Elokuvan olen kyllä nähnyt alusta loppuun (tyynyn takaa), mutta muistikuvat siittä olivat heikot. Parhaiten mieleen on jäänyt vain Jack Nicholsonin mielipuolinen irvistys. Tartuin siis jälleen Kingiin.

Danny on 5-vuotias pikku poika, joka omaa erikoisen kyvyn. Hän pystyy ottamaan ajatuksillaan yhteyden henkilöön, joka on satojen kilometrien päässä, hän pystyy myös lukemaan ihmisten ajatuksia sekä näkemään asioita ennalta. Tätä kykyä kutsutaan hohtamikseksi. 

Dannyn isä Jack Torrance on elämässään epäonnistunut kirjailija, joka sai väkivaltaisen käyttäytymisen takia potkut työpaikastaan. Siksi talvivahdin pesti syrjäisessä hotelli Overlookissa on kuin taivaanlahja. Siellä Jack pystyisi myös rauhassa kirjoittamaan loppuun aloittamansa näytelmän, joka on muhinut ajatusten tasolla jo vuosia. Jack perheineen muuttaa talveksi hotelliin, joka talvella on kulkuyhteyksien ulottumattomissa lumen saartaessa hotellin vuoristoon. Talven saapuessa hotelli alkaa elämään omaa elämäänsä.

Kirja oli hyytävän pelottava sopivassa suhteessa. Lukijaa ei koko ajan peloteltu kummituksilla, mutta kun niin tehtiin sai se minun niskakarvani nousemaan pystyyn. Täytyy sanoa että kyllä karmaisi yksin kotona ollessa lukea tätä kirjaa. Korva alkoi erottamaan eriskummallisia naksahduksia ja paukahduksia, jotka saivat minut säpsymään. Olin varma että tuo huoneen 217 mätänevä nainen tallustelee kohta meillekkin kylään. Kummasti tämmöiset oikeasti pelottavat kirjat kytkevät aivoni ylikierroksille ja saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Eihän enään 23-vuotiaana kuulu pelätä kummituksia, eihän? 

Kuitenkin niinkuin viime vuonna lukemassani Carriessa havaitsin Hohdossakin vakavemmankin pohjavireen. Kummituskertomuksen ohella Hohto on myös kertomus Jackin alkoholismista ja sen vaikutuksista koko perheeseen. Ainainen viinanhimo kalvaa Jackia ja miehen on taisteltava sitä vastaan lähes päivittäin. Vaimo Wendy pelkää koko ajan miehensä repsahtavan uudestaan juomaan - humalainen Jack on arvaamaton ja jopa väkivaltainen. Kuitenkin Jackin pimeistä puolista huolimatta Wendy ja Danny rakastavat miestä kovasti ja haluavat luottaa häneen.

Pidin Hohdosta lukukokemuksena vaikka toisaalta en ole kauhukirjojen ystävä, koska olen jotenkin liian herkkä pelkäämään. Joskus kuitenkin sitten sorrun kauhukirjojen pariin ja kuljen illalla pimeässä varpaillani kurkkien nurkkien taakse. Ja juuri pelko verottaa lukukokemukselta nautittavuutta, ei ole kivaa olla kireä kuin viulunkieli. Hohto oli melkoinen järkäle, mutta luin sen kaikesta huolimatta sutjakkaasti, sillä pelottavuudesta huolimatta se on H-Y-V-Ä. Annan Hohdolle pisteitä 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2013 / 1977
Alkuteos: The Shining  (1977)
Sivuja: 651
Suomentanut: Pentti Isomursu

Aloin siis lukemaan Tohtori Unta sillä mielillä että jee Hohdon tarina jatkuu, nyt saan tietää miten Dannylle kävi. Varauduin  mielessäni taas hyytävän karmiviin kummittelu kohtauksiin.

Danny Torrance ei ole enään pikku poika vaan on kasvanut aikuiseksi mieheksi. Kuitenkaan lapsuuden kamalat kokemukset Overlookin-hotellissa eivät ole jättäneet häntä kokonaan rauhaan, vaan palavaata aina ajoittain kummittelemaan. Hohtamisesta on tullut miehelle enemmän taakka kuin lahja ja mies vaimentaa kykynsä juomalla. Kiertolaisen elämää harjoittava Danny kuitenkin asettuu aloilleen Frazierin kylään, jossa hän saa elämänsä jälleen raiteilleen. Hänestä tulee Tohtori Uni, joka auttaa saattohoitokodissa kuolevia ihmisiä astumaan tuonpuoleiseen. 

Abra Stone on 12-vuotias tyttö, jolla on poikkeuksellisen vahva hohtamisen kyky. Jo nuorena Abra on yhteydessä Dannyyn erilaisilla keinoilla. Abra joutuu pulaan kun joukko verenhimoisia hirviöitä alkaa jahtaamaan tyttöä, jossa on harvinaisen paljon hohtoa. Nämä hirviöt kun käyttävät hohtoa ravinnokseen. Dannyn täytyy pelastaa Abra noiden paholaisten kynsistä ja palata vielä kerran painajaisten alkusijoille.

Odotin siis veret seisauttavaa kauhua, mutta luinkin tarinan hohtoa imppaavista "vampyyreista", jotka kutsuivat joukkiotaan Tosi solmuksi ja tekeytyivät maata kiertäviksi karavaanareiksi jotteivät herättäisi liikaa huomiota landeissa. Olen aikaisemmin maininnut etten pidä Kingin kirjoista, ainakaan osasta, sen takia kun ne ovat niin omituisia ja tärähtäneitä. Törmäsin tähän käsitykseeni taas, niin Tosi solmun porukka oli niin omituista etten tiennyt miten suhtautuisin heihin. Eivät he ainakaan sopineet Hohdon henkeen yhtään, joka oli minulle pettymys. Odotin jotain aivan muuta!

Tohtori Unessa on kuitenkin vauhdikas seikkailu, pari jännittävää kohtaa, mutta pelottava se ei ollut oikeastaan ollenkaan. Ihan rauhallisin mielin luin kirjaa illan pimeydessäkin. Vaikka en pitänytkään siittä tyylistä millä King kauhuklassikkonsa tarinaa jatkaa, niin kirjan tarina ja juoni kantaa hyvin loppuun asti. Sen verran vauhdikkaaksi seikkailu muodostuu että ajottain koukutuin ihan tosissaan kirjan ääreen. Hohto kuitenkin teki minuun suuremman vaikutuksen. 

Annan Tohtori Unelle 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2014
Alkuteos: Doctor Sleep (2013)
Sivuja: 527
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Mistä kirjat minulle ja miksi: Hohdon ostin kaupasta pokkari hyllystä ja Tohtori Uni on arvostelukappale.

7 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että sinäkin olet lukenut nämä lähekkäin! Minä luin Hohdon vuoden vaihteessa, ja Tohtori Unen pari viikkoa myöhemmin. Hohto ei kolahtanut minulle kovinkaan hyvin; olen lukenut viitisenkymmentä Kingin kirjaa, ja Hohto on minulle sellaista jopa keskitason alapuolella olevaa Kingiä. Pidin kyllä Kingin kirjoittamisesta Hohdossa, mutta tarina oli minusta sangen tylsä ja kliseinen Kingin tarinaksi. Toisaalta, onhan kirjalla jo ikää. Eikä se ollut minusta pelottava. Tai no, olen tainnut sanoa ennenkin, ettei tässä maailmassa taida olla montaa kirjaa (yhtään?), joka pelottaisi minua. =D Tohtori Uni on taas aivan minun kirjani. Minä nimittäin tykkään juuri siitä omituisesta ja tärähtäneestä meiningistä. Itsekin kun olen omituinen ja tärähtänyt. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli väliä kirjoilla alle viikko, mikä oli toisaalta hyvä. Vaikka ei olisi ollut Tohtoria lukiessa väliksi vaikkei Hohdon tapahtumat olisikaan olleet tuoreessa muistissa. Aika löyhästi kirja perustui Hohdon tapahtumiin ja siihen mihin tarvittiin palattiin Danin takaumien kautta. :)

      Näin mietä on niin erilaisia. Minä säpsähtelin kauhusta Hohtoa lukiessa. Mutta olen tosiaan herkkä pelkäämään, kuten sanoin. :D Itse olen lukenut Kingiä ehkä kymmenkunta kirjaa ja olen vastikään lukenut häneltä kolme teosta. Vahvimpana King kokemuksena jäi tappaja-auto Christine, joka oli niin vinksahtanut että jätin kesken enkä ole koskenut Kingiin sen jälkeen ennen kuin viime kesällä tai syksyllä, kun luin Carrien. Nyt olen ajottain testannut Kingin teoksia pienissä erissä ja kokemustani siittä että King on liian mielipuolista ja outoa minun makuuni. Mutta minä olenkin tämmöinen tavis isolla T:llä, kaikki superouto ei kolahda :DDDDDDDDD

      Poista
    2. Tosiaan ja väli Christinen ja Carrien välillä oli 8 vuotta :DD

      Poista
  2. Harmi, ettei Tohtori uni täysin vastannut odotuksiasi. :/

    Minä pidin Tohtorista hurjasti, ehkä juuri siksi että se oli hyvin erilainen kuin Hohto. Tykkään myös Kingin vinksahtaneisuudesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kingin lukijoita näyttää jakautuvan kahteen leiriin. ;)

      Poista
  3. Luin vain Hohto-osuuden, sillä Tohtori uni on minulla vielä lukematta ja sen edellä on lukuvuorossa vielä muutama muu Kingin kirja. Pitääköhän minun lukea Hohto uudelleen ennen jatko-osaa, pääsisin varmasti paljon paremmin tunnelmaan :) Minulla on vahvemmat mielikuvat nimenomaan tuosta Hohdon elokuvaversiosta, juurikin mm. Jack Nicholsonin irvistyksestä, kylpyammekohtauksesta ja sisaruksista... Hrrr...

    VastaaPoista
  4. Oo, miten multa on menny tää arvio ihan ohi! :D Tosin luin vasta maaliskuussa Hohdon, joten en ehkä ole siitä tehtyihin arvioihin kiinnittänyt aiemmin mitään huomiota. Mielenkiintoinen arvio, olen kyllä samaa mieltä tuosta vakavammasta pohjavireestä ja pelottavuudesta, hui!

    Tohtori Uni on minulla vielä lukematta ja olen hieman epäillyt, että en aio sitä kovin pian lukeakaan. Nyt sain sen käsityksen, että se ei ole yhtä pelottava kuin Hohto, joten ehkä saan kerättyä rohkeuteni rippeet ja luettua myös sen. En ole mikään Kingin tosifani, mutta nyttemmin hänen tuotantonsa on alkanut hieman enemmän kiinnostaa. :)

    VastaaPoista