maanantai 16. kesäkuuta 2014

Jørgen Brekke: Armon piiri

Bergen, Norja 1528. Kerettiläismunkki on matkannut kaukaa takaisin kotimaahansa, sillä siellä asuu eräs parturi, jolla on kristikunnan parhaimmat veitset.

Richmond, USA 2010. Edgar Allan Poe -museon kuraattori Efrahim Bond löytyy nyljettynä museon pihalta. Tapausta tutkimaan kutsutaan rikostutkija Felicia Stone. Felicia saa olla iloinen että on ollut hereillä koulussa kirjallisuuden tunnilla, sillä nyt tiedot tulevat tarpeeseen. 

Trondheim, Norja 2010. 38-vuotias John Vatten löytää kirjastosta, jossa hän vastaa turvallisuudesta, nyljetyn naisihmisen. Vattenia epäillään hirmuteosta, sillä hänellä on harteillaan painava salaisuus.

Kuitenkin nämä kaksi murhaa, jotka ovat tehty kadella eri mantereella liittyvät kiinteästi toisiinsa. Yhteinen tekijä on Johanneksen kirja, jota säilytetään kirjastossa Trondheimissa. Kirja, jonka Johannes munkki on kirjoittanut 1500-luvulla.

Brekken Armon piiri on jännäri, jossa historiallinen henkilö on sotkettu hyvin jännittävään fiktiivseen murhamysteeriin. Vaikka kuvaukset nyljetyistä ihmisruumiista sai inhon väristykset kulkemaan selkäpiitäni pitkin, ei kirjassa mässäilty väkivallalla. Täytyy myös kehua että Brekken luomat henkilöt olivat toinen toistaan mielenkiintoisempia.  En viitsi alkaa kuitenkaan liikaa kertomaan, koska pelkään paljastavani liikaa juonesta. Olen pyöritellyt tämän kappaleen kirjoittamista jo useamman tovin ja olen nyt sitä mieltä että mitä vähemmän kerron sen parempi, muuten lukukokemus saattaa mennä pilalle.

Tässä jännärissä oli mielenkiintoinen seikka, joka sai minut ymmärtämään jännäreitä ja dekkareita ihan uudella tavalla. Eräässä kohdassa Siri Holm niminen henkilö, joka rakastaa dekkareiden lukemista kertoo ettei tärkeintä ole murhaajan paljastaminen vaan itse kirjailijan. Lisäksi hän kuvasi keinoja, joilla murhaajan voi kirjasta paljastaa. Erityisesti mieleeni jäi se että yleensä murhaaja näyttelee kirjan ensimmäiosassa näkyvintä roolia ja hänet kuvataan yleensä mukavaksi henkilöksi. Vasta loppuakohden murhaaja astuu näyttämölle, mutta kirjailija on saanut jo epäilemään kaikkia muita, kunnes murhaaja paljastetaan. Tämän takia minä kerrankin arvasin kuka tässä kirjassa oli murhaaja, mutta en kyllä osannut arvata murhan motiivia ja miten murhaaja oli murhansa toteuttanut. Jos olisi siis pitänyt perustella ennen murhaajan paljastumista johtolankojen perusteella kuka murhaaja on, niin en olisi osannut yhdistellä palasia kohdalleen. Mutta yhtä kaikki, arvasinpas murhaajan kuitenkin ja kirjailija itse paljasti itsensä.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan Armon piirin jos kaipaa apua jännityksen nälkään!

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Johnny Kniga
Ilmestynyt suomeksi: 2011
Alkuteos: Nådens omkrets (2011)
Sivuja: 330
Suomentanut: Katriina Huttunen

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, vanhaa kirjaa muistuttava ulkokuori sai minut kiinnittämään huomioni kirjaan. Mielenkiintoine takakansi sinetöi lainauspäätöksen.

4 kommenttia:

  1. Olen lukenut kummankin Brekken kirjan ja tykkäsin kovasti. Varsinkin vanhat tarinat oli mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaappa viime kirjastoreissulla kun huomasin sen toisen Brekken kirjan hyllyssä ja innoissani lähdi jo kulkemaan kohti ja juuri hetkeä ennen kuin ehdin sen luokse, joku mies nappasin se koriinsa. Kylläpä ketutti. :D

      Poista
  2. Kiinnostavaa tuo miten murhaajan voi paljastaa! Luin Unettoman ja pidin siitä paljon. Tämä odottaa vielä lukemistaan, mutta ystäväni kehui tätä paljon.

    VastaaPoista