maanantai 14. heinäkuuta 2014

David Nicholls: Sinä päivänä

On vuosi 1988 ja älykkötyttö Emma ja hulttiopoika Dexter ovat vasta valmistuneita. Sattumien kautta he päätyvät puolivahingossa samaan sänkyyn. Yhteisestä illasta saa alkunsa vuosikymmenien läpi kestävä ystävyys. Mutta missä ystävykset ovat kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä.

Vuodet vievät Emma ja Dexteriä eri suuntiin. Emma paiskii hanttihommia ja etsii itseään. Dexter taas puolestaan päätyy telvisiokasvoksi ja vietää makeilevaa elämää yhä hulttiomaisesti käyttäytyen. Elämä ja erimielisyydet ajavat nuoret välillä erilleen toisistaan, mutta kahden välille muodostunut vahva side tuo Emma ja Dexterin aina uudelleen yhteen.

Sinä päivänä on kirja Emmasta ja Dexteristä sekä heidän raudanlujasta ystävyydestään. Näitä kahta seurataan kahdenkymmen vuoden ajan, mutta kirjan keskeisin koukku tuntuu olevan se saavatko he lopulta toisensa. 

En oikein tiennyt miten minun pitäisi suhtautua kirjaan. Siis tarina ja juoni tuntuivat aluksi olevan mitä mainioimmat romanttiseen draama elokuvaan. Kuitenkin kirjan edetessä sain huomata että romantiikkaa ei ole kuitenkaan ihan siinä suhteessa, vaan tummempiaki säveliä mahtui enemmän mukaan. Alusta asti oli selvää että Emma ja Dexter kuuluvat toisilleen. Oli siis mielenkiintoinen seurata miten elämä ja jääräpäisyys sai polut aina välillä risteämään ja välillä erkanemaan. Loppu ei ollut todellakaan sitä mitä minä tältä odotin. Mutta kuitenkin ajattelin väkisinkin että katsoisin tätä mielummin elokuvana ison popcorni kulhon kera, kun lukisin yli 500 sivuisena romaanina. Väkisinkin välillä tuntui että koko juonenkehitys junnaa pahanlaisesti paikoillaan ja kirja alkoi pitkästyttämään. Sitä paitsi minulla kesti hyvin kauan lämmetä Dexterille, joka oli ihan hirvittävä pissipää. Välillä ärsytti ihan niin paljon, että oli pakko lopettaa lukeminen kesken ja tehdä jotain muuta.

Tämä muodostui minulle sellaiseksi ihan ok hyväksi elämänmakuiseksi viihderomaaniksi,  kaikki kirjan tapahtumat voisivat periaatteessa tapahtua oikeasti. Hassua sinänsä, koska yleensä minä tykkään lukea tälläisi realistisia ja elämänmakuisia kirjoja. Ja viihderomaaneina tykkään erityisesti sellaisista kirjoista, jotka ei ole työnnetty täyteen hömppää. Ehkäpä alusta asti kaihertaneet suhtautumisvaikeudet verottivat lukukokemusta liiaksi... Tai sitten Nichollsin tyyli kirjoittaa ei vain ole minulle, sillä en ole koskaan tykännyt Rimakauhua ja rakkautta -sarjastakaan, jota Nicholls on ollut mukana kirjoittamassa.


Aikomuksena on seuraavaksi katsella kirjan elokuva versio, jossa näyttelee ihana Anne Hathaway. Ehkäpä se iskee paremmin eikä pitkästytä niin paljon kuin kirja.  Annan kirjalle arvosanaksi 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2011
Alkuteos: One Day (2009)
Sivuja: 505
Suomentanut: Sauli Santikko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti