maanantai 21. heinäkuuta 2014

Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton

Tuomarina toimiva Aamu ottaa vastaan äitiyslomasijaisuuden vieraasta kaupungista ja jättää taakseen odottamaan avopuoliso Harrin ja tämän kaksospojat sekä vaativan kuopuksen. Aamu uppoutuu työhönsä, mutta pian hänen uskonsa oikeusjärjestelmän oikeudenmukaisuuteen alkaa horjua. Käsitellessään mitä erinäisimpiä tapauksia Aamun on alettava myös käsittelemään omaa elämäänsä. Erityisesti rikki repivää surua, jonka hän on joutunut kokemaan. Aamu pohtii kuinka häneltä voi riittää rakkautta toisen lapsille, kun hänen oma lapsensa vietiin häneltä Helmi-vauvan kuollessa kohtuun.

Vanhatalon neljäs romaani käsittelee kipeitä aiheita. Kuitenkin visuaalisesti kaunis kirja on lyhyt ja helppolukuinen. Kustantaja kertoo kirjan koskettavan, muttei masentavan. Ehkä toisessa elämäntilanteessa en olisi kokenut kirjaa näin vahvasti mitä kirjaa lukiessa. Viimeisillään raskaana ollessa ei ollut järkevää lukea kohtukuolemasta. Kirjan luettuani harrastin melko aktiivisesti liikelaskentaa ja kuulostelin jatkuvasti vauvan liikehdintää. Kaikkesta sitä ottaakin vaikutteita.
Vaikka kirja siis kosketti, en voinut olla huomaamatta kuinka viileän etäisesti Aamu suhtautui kaikkeen kokemaansa. Tämän vuoksi normaalioloissa kirja ei olisi tosiaankaan saanut minua reagoimaan noin. Kuitenkin koen että Aamun viileyden vuoksi kirja jäi jollakin tasolla etäiseksi. Jos mukaan olisi saatu enemmän tunnetta, olisi kirja tullut vielä enemmän iholle. Silloin kyllä minä olisin jo varmaan ollut hysteerisenä kilkuttelemassa synnärin kelloa. Olen kuitenkin vakuuttunut Vanhtalon taidosta kirjoittaa kaunista ja eheää tekstiä. Olen kiinnostunut  tutustumaan myös hänen aiempaan tuotantoonsa. Aiemmin naiselta on ilmestyneet Viittä vailla (2005), Lääkärileikki (2007) ja Gallup (2009). Korvaamattoman jälkeen Vanhatalolta on ilmestynyt myös toinen teos nimeltään Onnellisesti eksyksissä, joka on julkaistu toisella kirjailija nimellä Vera Vaahtera.

Annan kirjalle arvosanaksi 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt: 2012
Sivuja: 203

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, kirjailijan nimi oli jäänyt mieleen kirjablogeista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti