perjantai 5. syyskuuta 2014

Johan Theorin: Verikallio

Verikallio on Theorinin kolmas suomennettu Öölantiin sijoittuva kirja. Vaikka kirjat sijoittuvat samalle Öölannin saarelle ja henkilökaartista löytyy vanha tuttu Gerlof sekä muutama muu tuttu, ei Theorin kirjoita varsinaista sarjaa. Minä olen lukenut ensimmäisenä suomennetun Hämärän hetken, mutta toisena suomennettu Yömyrksy on vielä lukematta.

Gerlof on jo 83-vuotias, mutta on kyllästynyt asumaan vanhainkodissa. Niinpä merikapteeni ottaa ja muuttaa takaisin kotimökkiinsä Stenvikkiin. Vaimo on kuollut jo vuosia sitten ja lapset asuvat kaukana mantereella, mutta Gerlof on päättänyt selvitä yksin. Mökistään hän löytää vaimonsa Ellan päiväkirjoja, joita hän alkaa lukemaan. Ella kertoo kirjoissa oudosta peikkopojasta ja tämän vierailuista.

Gerlofin ollessa vanhainkodissa on kivilouhoksen kupeeseen noussut pari uutta huvilaa. Toisessa näistä huviloista asuu Vendela Larsson, joka on lapsuudessaan asunut saarella. Vaikka lapsuus saarella oli Vendelalle rankka, hänen isänsä kertomat tarinat keijukaisista ja peikoista ovat jääneet niin vahvasti mieleen, että Vendela on päättänyt palata synnyinmailleen. 

Myös kivenhakkaajan mökkiin on muuttettu. Per Mörner on saapunut Öölantiin poikansa Jesperin kanssa viettämään pääsiäistä. Jesperin kaksoissisko Nilla on sairaalassa tutkimuksissa. Yhtäkkiä Per huomaa, että joutuu myös huolehtimaan isästään, johon hänellä ei ole koskaan ollut lämpimät välit. Perin isä Jerry Mornerilla on kyseenalainen maine pornokeisarina. Per on yrittänyt pitää isänsä ja tämän bisnekset erossa perheestään, mutta nyt Jerryn synnit seuraavat isältä pojalle. Hurja tapahtumien ketju saa alkunsa kun Jerryn elokuvastudio poltetaan. Pian Per huomaa itsekkin olevansa hengenvaarassa.

Tarinaa kerrotaan kahdessa aikatasossa. Nykyajassa seurataan kun Per yrittää selvittää kuka haluaa saada hänen isänsä sekä hänet hengiltä, Gerlofin elämää kotimökissä ja Vendelan sekä hänen avioimiehensä Maxin avioelämää. Menneisyyteen palataan niin Ellan päiväkirja merkintöjen kautta, mutta ennen kaikkea kappaleissa Vendela ja keijukaiset, joissa kerrotaan Vendelan lapsuudesta saarella. Lopussa menneisyys ja nykyisyys nivoutuvat yhteen kokonaiseksi kuvaksi. Myös Per pääsee vihdoin jyvälle isänsä hämärästä menneisyydestä sekä siittä kuka kaiken pahan takana on. 

Theorin oli luonut taas laadukkaan jännärin, jossa oli tunnelma kohdallaan. Ei kyllä voittanut ensi kosketustani Theoriniin, sillä Hämärän hetki teki minuun niin suuren vaikutuksen. Mutta liekö ensihuuman voittanutta. Kyllä tämäkin oli taattua Theorinia, hän kyllä onnistuu luomaan kirjoissaan ainutlaatuisen jännittävän tunnelman, jossa on mukana ripaus yliluonnollista. Kuitenkin kaikelle on loppujen lopuksi aivan luonnollinen selitys, mutta kirjaa lukiessa lukijan mielikuvituksen juoksu on taattua. Lisäksi pidän Theorinin kyvystä yhdistää menneisyys ja nykyisyys, niin että loppua kohden kahdessa aikatasossa liikkuvat tarinat lomittuvat pikku hiljaa yhteen. 

Eikä pidä unohtaa Gerlofia, josta on kahden kirjan jälkeen muodostunut lämmin mielikuva. Tuo ihana Gerlof!

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2011
Alkuteos: Blodläge (2010)
Sivuja: 448
Suomentanut: Outi Menna

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, Hämärän hetken jälkeen janosin lisää Theorinia.

8 kommenttia:

  1. Theorin on kirjoittanut myös tämän:
    http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2013/10/sankta-psykon-kasvatit.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo on pakko saada lukea! Bongasin kirjan anoppini kirjasto pinosta, mutta en ole itse siihen vielä ikävä kyllä törmännyt. Toivottavasti pian saan käsiini. :)

      Poista
  2. Olen missannut tuon totaalisesti. Laitoin tilaukseen. Dekkari, Öölanti, mitä muuta voi toivoa?

    VastaaPoista
  3. Komppaan Annikaa :) Gerlof on kyllä yksi parhaista romaanihenkilöistä ikinä, on samaan aikaan hauskaa ja koskettavaa lukea kuinka hän vanhana ja raihnaisena mutta niin päättäväisenä kompuroi milloin missäkin.

    VastaaPoista